SYKSYN merkit ovat ilmassa ja puinnit alkavat olemaan loppusuoralla. Syksyn lapsikin on miehen ikään tullut, kun Timo Luomalla pyörähtää mittariin 50 vuotta 3. syyskuuta Kortesjärven Ylikylässä.
–Kesä on sujunut hyvin, välillä on parempia päiviä ja toisinaan huonompia. Kotona on hyvä olla, äiti ja isä ovat avussa. Veli Juhan kanssa käydään päivittäin lenkillä. Viikoittain käy kotona myös jumppari, kertoo Timo.
Timo tykkää kartoista ja pitää paikkakuntien etsimisestä. Hän on siinä erityisen taitava. Monta mutkaa on tullut suoristettua, kun Timo on toiminut kartturina reissuissa. Muisti on suorastaan loistava. Kädenjälki kudontatöissä on kuin tehtaasta, värisilmästä puhuttamakaan.
Luonto on tärkeää Timolle ja hän seuraakin lintuja ja oravia, jotka pihamaalla vilistää. Frisbeegolf on myös ollut mieluisaa puuhaa ja oma ratakin on pellolla ollut. Edesmenneen Otto-koiran kanssa tehtiin pitkiäkin lenkkejä kesää talvea. Kovaksi penkkiurheilijaksi häntä voi myös sanoa, Oulun Kärpät ja Vimpelin Veto on poikaa. Yleisurheiluakin tulee seurattua laidasta laitaan.
–Syntyessä Timolla todettiin kromosomivamma, joka on hyvin harvinainen. Eräskin professori sanoi aikoinaan, että yhden tapauksen tietää ainoastaan ja sekin Porvoossa asti, toimittaa isä Kauno Luoma.
Opiskelua ja maailmanmatkailua
Syntyessä arveltiin myös Timon olevan kuuromykkä, mutta tämä arvelu osoittautui hyvin vääräksi. Koulutaipaleen Timo aloitti 8-vuotiaana Oulun Lohipadon erityiskoulussa. Sinne kuljettiin aluksi kuukausittain, mutta sitten se muuttui viikoittaisiksi kulkemisiksi. Se oli mieluisaa aikaa Timolle, vaikka äitiä hirvittikin lähettää poika Ouluun asti. Mutta se kannatti, sillä koulu oli varsin mukava ja panosti viihtyvyyteen.
–Siellä tehtiin partioreissuja pohjoiseen ja ulkomaan reissuja. Yksikin matka osui Tunisiaan. Oulun jälkeen kutsui Lehtimäen opisto ja sieltä tehtiin myös reissuja ulkomaille ainakin kolme, muistelee Timo.
Tunisiassa hän kertoi käyneensä niin monta kertaa, että torimyyjätkin ehtivät tulla tutuksi. Parikymppisenä hän meni Alavuden kehitysvammaisten ammattioppilaitokseen käsityöpuolelle. Työnteko jatkui sitten toimintakeskuksissa näihin päiviin, asti kunnes Parkinsonin tauti alkoi nostaa päätään aiheuttaen terveyshuolia.
–Tuntuu kivalta, kun juhlat ovat tulossa, eikä yhtään tunnu viisikymmentävuotiaalta. Tulevaisuudelta toivoisin, että pääsisi vielä Kauhavan toimintakeskukseen tapamaan kavereita, parikymmentä vuotta sielläkin kerkesi vierähtämään, kertoo Timo.
Sinikka-äidin rooli Timon elämässä on erittäin suuri, puhumattakaan isän, veljen ja veljen vaimon Virven osuudesta. Timo nauttii elämästä kotona perheen parissa ja viettää 50-vuotisjuhliaan perhepiirissä.
Sirpa Kiviaho
