Ilkivaltaa ei hyväksytä – nuoria ei saa leimata ryhmänä 

Evijärvellä järjestetään nuorille paljon kaikenlaista tekemistä ja nuorten toiveita pyritään kuulemaan herkällä korvalla.
Evijärvellä järjestetään nuorille paljon kaikenlaista tekemistä ja nuorten toiveita pyritään kuulemaan herkällä korvalla. Kuva Anna-Maija Kuuselalta.
Julkaistu:
Kategoria:
,

NIMIMERKKI Huolta kantava lähestyi Järviseudun Sanomia ja kertoi Evijärven kunnassa esiintyvästä ilkivallasta. Kysyimme neljältä taholta mielipidettä. Ääneen pääsivät kunnanjohtaja Mikko Huhtala, etsivän nuorisotyön tekijä Anna-Maija Kuusela, Ankkuripoliisi Ville Pajula ja 17-vuotias nuori.  

Evijärven kunnanjohtaja Mikko Huhtala uskoo häiriökäyttäytymisen kertovan turhautumisesta.  

–Energian kanavointi hyödyllisiin kohteisiin ei ole vielä löytänyt oikeita väyliä. Toki aikuisetkin ovat monesti välinpitämättömiä ja ajattelemattomia. Tästä esimerkkinä ovat vaikkapa uimarannoilla olevat lasinsirpaleet. Nuorelle voi tulla näyttämisen tarve. Huomion hakeminen hölmöilemällä ei tietenkään oikeuta ilkivaltaa. Kyse on ajattelemattomuudesta ja jännityksen hakemisesta, mietiskelee kunnanjohtaja.  

–Kunnolliset ja tavalliset nuoret ja lapset eivät näy, vaikka ovat enemmistönä. Pitää muistaa, että typerehtimistä ei tee iso porukka vaan vähemmistö. Tämä ei tietenkään tarkoita ilmiön hyväksymistä, Huhtala kiirehtii painottamaan.  

–Sääntöjä ja hyviä käyttäytymistapoja pitää noudattaa ja pitää arvossaan.  

ETSIVÄN NUORISOTYÖN tekijä Anna-Maija Kuusela työskentelee Evijärvellä ja Lappajärvellä. Hän kokee huolta sekä nuorista että ilkivallan kohteiksi joutuneista. Kuuselakin toivoo, ettei leimattaisi kaikkia nuoria, jos joku tekee tyhmyyksiä.  

–Sosiaalinen paine voi johtaa hölmöilemään. Yläkouluikäiset jo tietävät, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja mistä asiasta joutuu poliisin kanssa tekemisiin – ja silti joskus tehdään väärin.  

Varttumiseen kuuluvat erilaiset – ja monesti epäonnistuneet – tekemiset.   

–Teot ovat väärin, ja ne pitää tuomita, mutta ei nuoria. Pitää antaa uusia mahdollisuuksia eikä pidä leimata pahaksi. Nuoret ovat vielä kypsymättömiä. Kova kovaa vastaan ei toimi nuorten kanssa. On saatava aito yhteys, jotta saisi nuoren ymmärtämään, mistä on kysymys. Vahingonteot ovat tuomittavia ja on ymmärrettävää, että kohteeksi joutuneita pelottaa. Se on väärin näitä ihmisiä kohtaan. Kenen tahansa lapsi voi ajautua tekemään tyhmyyksiä. Myöskään vanhempien ja kodin tuomitseminen ei ole rakentavaa. Asioita puitaessa aikuisen pitäisi pystyä pysymään aikuismaisena päästämättä tilannetta menemään tunteisiin. Eikä saisi puhua nuoren pään yli toisille aikuisille, pohdiskelee päivittäin nuorten kanssa työskentelevä Kuusela. 

SEINÄJOEN poliisiasemalla toimii Ankkuritiimi. Moniammatillinen tiimi käsittelee hyvinvointialueen alle 18-vuotiaiden tekemiksi epäiltyjä rikoksia sekä lastensuojeluilmoituksia, jotka koskevat alaikäisten päihteiden käyttöä tai muuta huolta aiheuttavaa käytöstä. Ankkuripoliisi Ville Pajula vastaa lehden kysymyksiin. 

–On huolestuttavaa ja rikosilmoituksiakin on tehty. Tämä on kesäajan ilmiö, kun ollaan myöhään ulkona, ja on tekemisen puutetta. Yksi saa idean ja muut lähtevät mukaan. Oletusarvoisesti – mutta ei aina – nämä ovat nuorten tekemisiä, sanoo Pajula.   

Vaikka alle 15-vuotias ei ole rikosvastuussa, asiaan puututaan, kun tekijät selviävät. Ankkuritiimi ottaa puhutukseen myös alle 15-vuotiaan. Läsnä keskustelussa on nuori ja toinen tai molemmat vanhemmat sekä sosiaalitoimi. Asiasta tehdään lastensuojeluilmoitus. Keskustelussa nuori kertoo oman näkemyksensä siitä, miksi tilanteeseen on jouduttu. Poliisi kertoo seuraamukset, mikäli samanlainen toiminta jatkuu. Sosiaalitoimen kanssa pohditaan tuen tarvetta ja mahdollisia tukitoimia.  

–Alle 15-vuotiaan osalta asiat eivät mene syyteharkintaan. Vaikka nuori ei olekaan rikosvastuussa, hän on korvausvelvollinen aiheuttamastaan vahingosta. On tärkeätä muistaa, että Suomessa ei voi tehdä mitä tahansa, vaikka on alle 15-vuotias. Toilailuistaan nuori on vahingonkorvausvastuussa, Pajula painottaa. 

JUTTUJA menee Pajulan mukaan sovittelutoimiston käsittelyyn. Osapuolina ovat nuori vanhempansa kanssa ja vastapuolena on yksityinen tai kaupungin edustaja eli vahinkoa kärsinyt osapuoli. Asia pyritään käymään läpi ja päätymään positiiviseen lopputulemaan.  

Nimikkeenä voi olla myös kotirauhan rikkominen. Jos osapuolet eivät halua sovitella tapausta, on vahinkoa kärsineellä oikeus nostaa siviilikanne korvausasiassaan.  

–Vanhempien on hyvä olla kiinnostuneita lapsistaan ja jutella heidän kanssaan. Lapsen kaverit on myös hyvä tuntea ja tietää, missä porukoissa lapsi liikkuu, muistuttaa Pajula.   

–Poliisi ottaa koppia, jos tulee ilmoituksia. On tietenkin hyvä, että kaikki osapuolet ovat aktiivisia, niin kunta kuin toimintaa järjestävät tahotkin. Tylsyys on alusta, jolla kaikenlaiset turhat hölmöilyt kehittyvät.  

Somen Pajula mainitsee tuovan nuorille toimintamalleja.  

–Nuoret menevät trendin mukana, tekevät somessa näkemäänsä. Kun jäädään kiinni, tajutaan, että ei tämä ollutkaan hyvä juttu. Ankkuritiimit pyrkivät toiminnassaan ennalta ehkäisevyyteen. Puututaan aikaisessa vaiheessa, puhutetaan nuoria ja käydään asioita läpi. 

NUORTEN edustaja, 17-vuotias nuori, on samoilla linjoilla haastateltujen kanssa. Omasta toivomuksestaan hän vastasi kysymyksiin anonyymisti. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa. 

–Ei tuo ihan normaalia ole. Ei ole kuri tai ehkä kaikki asiat kotona kunnossa, jos halutaan köppäillä – vaikea sanoa. Tuntuisi, että tuollainen voisi olla yläkoululaisten tekemää.  

Ajattelemattomuuttaan nuoret hölmöilevät. Voivat toki olla alakoululaisetkin tekijöitä. Ehkä kotona vanhempien mielestä asiat ovat kunnossa, mutta kaikkea ei tiedetä. Nuori arvelee, että kyse on kesäilmiöstä, kun ei ole kesätöitä eikä tarvetta nousta aamulla aikaisin. Talvella kukaan ei jaksa juosta koputtelemassa oville.  

–Jos minulta kysyttäisiin, niin panisin siivoamaan omat sotkunsa ja palauttamaan sen rollaattorin. Ja pyytämään anteeksi tekemisiään. Se nolostuttaisi ja vahinkoa kärsineen kohtaaminen olisi varmasti tehokkaampaa kuin poliisille meno.  

Aino Alppinen

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti