VAIKKA kesä on vielä elokuussa Ukrainassa täydessä vauhdissa, syksy on aivan nurkan takana. Kuukauden jälkipuoliskolla yöt pitenevät ja viilenevät. Syksystä muistuttavat myös niitetyille pelloille kokoontuvat haikaraparvet, jotka valmistautuvat pitkälle matkalle. Elokuu on myös sadonkorjuun kuukausi.
Isoisälläni oli tapana sanoa: “Talvi ei ole kauhea, jos elokuussa on sato.” Elokuussa he myös oppivat tulevasta talvesta enteitä tarkkailemalla.
Elokuun merkeistä isoisäni kiinnitti huomiota seuraaviin: elokuussa kesä on ennen puoltapäivää ja syksy on puolenpäivän jälkeen. Sateinen elokuu enteilee pitkää syksyä ja paljon marjoja metsässä. Pitkä talvi: sumu leijuu metsän yllä, on aika mennä sienille. Muurahaiset rakentavat korkeita muurahaiskekoja: kylmä talvi tulossa. Kukko laulaa illalla: sää muuttuu. Nuotion savu hiipii maahan: pian sataa.
Elokuu on täynnä lomia, joiden juuret ovat slaavilaiset perinteet. Heidän joukossaan on kolme Pelastajaa: hunaja, omena ja pähkinä. Loman nimet liittyvät esi-isiemme elokuun työhön, jolloin he keräsivät viljaa pellolta ja omenoita, päärynöitä ja pähkinöitä puutarhassa. 1. elokuuta vietetään pyhän marttyyri Makkabeen tai, kuten kansa sanoo, Mackovian, hunajapelastajan päivää. Kirkoissa pyhitetään vettä, kukkakimppuja ja unikot. Rituaaliruoka oli “shulyks”. Ne valmistetaan seuraavasti: kakut paistetaan, murskataan hienoksi ja kaadetaan hunajavedellä, lisätään murskatut unikonsiemenet.
Elokuun 6. päivänä vietetään Omenapelastajan juhlaa. Juuri tähän aikaan useimmat omenalajikkeet ja päärynät kypsyvät. Ne poimittiin ja vietiin kirkkoon pyhittäviksi. Myös hunaja- ja ruiskukkaseppeleitä pyhitettiin. Sitten he jakoivat toisilleen omenoita ja omenapiirakoita. He uskoivat, että mitä enemmän annat ihmisille, sitä parempi sato odottaa ensi vuonna.
16. elokuuta pyhitetään kypsien saksanpähkinöiden lisäksi uudesta vehnäsadosta leivottua leipää.
Svitlana Zubenko
