OTSIKOSTA saa helposti käsityksen, että hunajasato korjataan kuin mikä tahansa sato, kuten porkkanoiden nyhtäminen maasta ja kaurapellon puinti. Mehiläisten kanssa touhuaminen on kuitenkin himpun verran erilaista kuin perinteinen sadonkorjuu. Kesän mittaan mehiläiset on aurinkoisilla ilmoilla tuoneet pesään mettä ja jalostaneet sen hunajaksi. Pesiin lisätään tilaa, eli pesäosastoja toukokuun lopulta alkaen ja viimeisiä joskus heinäkuun alussa. Osastoja saattaa enimmillään olla jopa kymmenen päällekkäin ja korkeutta pinolla on silloin liki kolme metriä. Itselläni on muistaakseni ollut kahdeksan osastoa päällekkäin ja pitää ollakin melkoinen trapetsitaiteilija, kun alkaa ottaa hunajakehiä ylimmäisistä laatikoista pois.
Ylimmäiset laatikot ovat yleensä täynnä hunajaa ja kennot on peitetty ohuella vahakerroksella. Kun pesä avataan, puhalletaan pesään savua erillisellä savuttimella, jotta mehiläiset metsäpalon uhan alla ahmivat hunajaa ja pysyvät jostakin syystä rauhallisempina. Kehät nostetaan hyvin varovasti pois pesistä, jotta mehiläiset eivät hermostu, sillä hermostuessaan homma käy todella epämiellyttäväksi tuhansien mehiläisten hyökätessä tarhaajan kimppuun. Silloin suojavarusteiden on oltava kunnossa, sillä mehiläiset löytävät pienenkin puutteen suojauksessa ja pistoja alkaa tulla.
YLÄLAATIKOISSA on yleensä aika vähän mehiläisiä ja kehien poistaminen sujuu helposti. Kun lähestytään alimmaisia laatikoita, alkaa mehiläisetkin tulla levottomiksi ja kehät on tupaten täynnä porukkaa. Jokainen kehä pitää kuitenkin puhdistaa mehiläisistä ja siihen on monta konstia. Joku kallistaa laatikon ja puhaltaa tehokkaalla laitteella kehien välit puhtaaksi. Itse olen tähän asti ravistanut kehistä enimmät mehiläiset ja harjannut loput pehmeällä harjalla pesien eteen laittamalleni levylle. Se on kuitenkin hidas ja myös raskas tapa.
Viime keväänä värkkäsin harjalaatikon, joka osoittautuikin mainioksi apuvälineeksi nopeuttaen ja keventäen työtä merkittävästi. Siinä kehä viedään muutaman kerran laatikossa olevien harjojen välistä, jolloin mehiläiset tippuvat laatikon pohjalle ja suurin osa pysyykin siellä. Lopuksi mehiläiset kaadetaan laatikosta takaisin pesään. Hunajakehät viedään sitten lingottavaksi sisätiloihin ja ensin poistetaan kennojen päällä oleva vahakuori kuorimahaarukalla. Kuorintaankin on monia konsteja, apuvälineitä ja jopa koneita, mutta harrastelijalle kuorimahaarukka riittää mainiosti.
Heikki Salmela
