SEINÄJOEN Kuusikodissa asuu kortesjärveläinen sotainvalidi Erkki Erkinheimo, joka täytti 99 vuotta heinäkuun 30. päivänä. Erkinheimo on kotoisin Kortesjärven Fräntilän kylästä, joka on viiden kilometrin päässä keskustasta. Hän on viimeinen kortesjärveläinen noin kahdeksastasadasta sotainvalidista.
–Vointi on tämmönen kun on, sanoo Erkinheimo. Tytöt pitävät hyvää huolta ja on pakko yrittää liikkua, vaikka kunto ei niin hyvä olisikaan.
Tapaamme taukotilassa, josta Erkinheimo siirtyy vakipaikaltaan kepseästi rollaattorilla huoneeseensa haastattelun ajaksi. Hän sanoo olevansa huono liikkumaan, mutta rollaattorilla pääsee lyhyen matkan kerrallaan. Välillä pitää lähteä television äärestä huilaamaan. Maailman menoa hän kertoo seuraavansa televisiosta, mutta lehtiä ei tule luettua. Talossa on kaikenlaisia tilaisuuksia, joihin voi osallistua.
ERKINHEIMO lähti sotaväkeen 18-vuotiaana vuonna 1943. Armeija kesti puoli vuotta, ja sen jälkeen nuori mies joutui Kannaksen rintamalle etulinjaan. Äyräpäässä hän haavoittui vuonna 1944 kranaatin sirpaleesta. Sirpale meni läpi lonkkalihaksesta, mutta ei vaurioittanut luita. Seurasi kuukauden hoitojakso Varsinais-Suomen Laitilassa, jossa suojeluskuntatalosta oli tehty sotasairaala. Olosuhteet eivät olleet riittävän hygieeniset, joten märkivä haava oli haasteellinen hoidettava.
Sota ei ollut vielä Erkinheimon osalta valmis. Kun Lapin sota alkoi, osa joukoista kotiutettiin puoleksi vuodeksi Neuvostoliiton vaatimuksesta. Loppusotansa hän palveli Helsingin vartiokomppaniassa heinäkuusta 1944 maaliskuuhun 1945.
Erkinheimo sai edesmenneen puolisonsa kanssa viisi lasta. Kolmesta elossa olevasta lapsesta yksi poika asuu Helsingissä, toinen Ulvilassa Porin lähellä ja tytär Purmojärvellä.
Erkinheimojen tilalla Fräntilässä oli kymmenen hehtaaria viljeltyä ja navetassa viisi tai kuusi lehmää.
–Eikä sinne olisi enempää mahtunutkaan, tuumaa Erkinheimo.
Hän kertoo, että vähitellen vuosien myötä loppui talonpito.
Sotainvalidit saivat aikoinaan parin viikon kuntoutusjaksoja, aluksi kerran vuodessa. Sirpaleen aiheuttama vamma vaivasi, mutta oli pitkän taistelun takana saada invaliditeetti vahvistettua kymmeneksi prosentiksi. Erkinheimo kiittää avusta silloista sotainvalidien puheenjohtajaa.
Kysyn Ukrainan tilanteesta ja Erkinheimo toteaa, että se menee niin kuin se menee. Toinen asia on sodasta puhuminen.
–Eipä siitä niin paljon tullut puhuttua. Haluttiin mennä eteenpäin.
Aino Alppinen
