”ÄLÄ itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut (Ilm 5:5).” Lähetystyön näkökulmasta raamatunkääntäjien työ on ollut aina erityisen tärkeää. Suomen kirjakielen isä ja uskonpuhdistaja Mikael Agricola otti ensimmäisenä haasteen vastaan. Hänen Uuden testamentin suomennos ilmestyi armon vuonna 1548. Kuitenkin kului vielä pitkä aika, ennen kuin harras järviseutulainen sai käsiinsä kirjan, osasi lukea sitä sisältä ja ymmärtää pyhää tekstiä.
Agricola keksi sanan jalopeura. Tuskin hän itse tai kukaan hänen aikalaisistaan oli koskaan kohdannut elävää leijonaa. Lukijoille jäi paljon mietittävää, millainen on se jalopeura, jonka apostoli Johannes näki taivaan valtaistuinsalissa.
Ilmestyskirjan viides luku osoittaa, kuinka ainutlaatuinen asema ja tehtävä Juudan Jalopeuralla on taivaassa. Johannes havaitsi, että hän oli ainoa, joka saattoi avata seitsemällä sinetillä suljetun kirjan. Maailman kohtalo oli kirjaimellisesti hänen käsissään. Jalopeuraa kutsutaan Daavidin juurivesaksi. Hän on siis kuningas Daavidin huonetta ja sukua, niin kuin sanotaan Joosefista ja Mariasta. Kuka voisi olla hän, joka on Kaikkivaltias Jumala ja samalla meidän kaltaiseksemme syntynyt ihminen?
HÄN on se profeettojen ennustama Vapahtaja, joka täydellisen uhrin ja ylösnousemuksen kautta suoritti iankaikkisen sovituksen koko ihmiskunnalle. Hän on voittanut kaikki näkyväiset ja näkymättömät vallat ja voimat. Hänellä on tämän johdosta kiistaton valta ja auktoriteetti, taivaassa ja maan päällä, kaikkialla ja kaikessa. Hän on meidän Herramme Jeesus!
Suomen vaakunaan on liitetty leijona, jolla on kuninkaallinen kruunu päässä. Me kutsumme sitä Suomen Leijonaksi. Kuitenkin vaakunalla on pitkät historialliset juuret, jotka ylettyvät syvälle eurooppalaiseen ja ennen kaikkea juutalaiseen maaperään. Meille vaakuna rantautui Ruotsista kuninkaallisen Vasa-suvun perintönä. Kyseessä on kuitenkin se sama Juudan Leijona, jonka Johannes näki taivaassa ja jota Agricola kutsui jalopeuraksi.
Evankeliumin sana on parasta, mitä ihminen voi kuulla. Se lohduttaa, innoittaa ja riemastuttaa. Apostoli Johannes itki taivaallisessa näyssä. Häntä lohdutettiin Jeesuksen voitolla. Siihen iankaikkiseen voittoon kannattaa meidänkin uskonkatseemme kiinnittää, niin Herrana ja kuin Vapahtajana.
”Jeesuksen voitosta kerro…” Torilla tavataan!
Markku Tuomaala