ITÄKYLÄSSÄ asuva Sakari Viinamäki antoi Monta Mustia -kokoelmansa esille Lappajärven kirjastoon elokuun ajaksi. Hän teki elämäntyönsä Lappajärven lukion äidinkielen opettajana ja on nykyään eläkkeellä.
Teoksissa koirat – Mustit – on kuvattu säästeliäin värein ja vähäeleisesti. Silti ne kertovat katsojalle tarinoita ilosta, surusta ja taiteen tuntemuksesta. Koirat ovat inhimillisiä, ymmärtäväisiä, lämpöä säteileviä, huvittavia.
VIINAMÄKI kertoo harrastaneensa kuvan tekemistä keskikouluajoista asti eikä oikein osaa sanoa, miksi aikoinaan aloitti. Pöydällä on esillä vuonna 1983 ja toinen, tänä keväänä maalattu koirannaama. Ne ovat enemmän kuin sukua keskenään. Ja silti kumpikin oma yksilönsä. ”Neljäkymmentä vuotta väliä. Ei ole paljon muuttuneet asiat”, tuumaa tekijä.
Millainen päivä saa maalaamaan?
–Pitää aloittaa, vaikka ei tuntuisi miltään. Enimmäkseen maalaaminen on mukava kokemus. Kun on päässyt alkuun, sitä voisi sanoa flow-tilaksi. Työ vie eteenpäin, silloin ei ajattele muuta, kuvailee Viinamäki prosessia.
Viinamäellä ei ole töidensä joukossa suosikkia. Tekovaiheessa aina pitää siitä, joka on työn alla, mutta jälkikäteen ne ovat saman arvoisia. Aluksi työn idea tuntuu aina hyvältä, mutta teepä se sitten, tuumaa kriittiseksi heittäytyvä tekijä.
Lapset ja lapselliset kuulemma pitävät töistä. Lapset ainakin. Siitä on osoituksena työ, joka on asetettu lattialle nojaamaan seinään. Sen eteen lapsenlapsi on tuonut koiralle vesikupin.
Miten maailmaa ja elämää voi ryhtyä kommentoimaan koirannaamojen avulla? Miten koirista tuli malleja?
–Koira on läheinen eläin. Kotona oli aina koiria, pystykorvia. Niitä nämäkin ovat. Pystykorva on vilkas ja kova haukkumaan. Se puolustaa pihaa voimakkaasti.
VIINAMÄEN pystykorvat ovat myös siitä erikoisia, että ne käyvät vuoropuhelua maailmalla tunnettujen taiteilijoiden ja taideteosten kanssa. Näyttelyssä on nähtävillä niin Chagallia kuin Gallén Kallelaakin kommentoivat työt. Mistä moinen ajatus?
–Se on idea, joka tuntuu vieläkin hyvin kiinnostavalta. Niitä on syntynyt neljä–viisi työtä. Pienikokoisia ehtii tehdä useampia, kertoo tekijä.
Viinamäki on kuvataiteilijana itseoppinut. Hän on aina ollut kuvataiteilijoista kiinnostunut ja lukee paljon taidekirjallisuutta ja katsoo YouTubessa taiteilijaesittelyjä. Hän on jäsen Suomenselän taiteilijaseurassa.
MAAILMANTAPAHTUMIEN kommentoiminen taiteen kautta ei ole uusi ilmiö. Kuvataiteilija Kaj Stenvall on pitkään maalannut Aku Ankka -tauluja, jotka ottavat kantaa maailman ilmiöihin. Nyt hän maalaa sotaa kritisoivia töitä, joissa esiintyvät presidentit ja harvemmin Aku Ankka seuralaisineen. Jossakin haastattelussa taiteilija kertoo aloittaneensa tällaisten töiden maalaamisen vähentääkseen sodan aiheuttamaa ahdistusta.
Viinamäki sanoo, että Kaj Stenvallin työt ovat hänelle tuttuja, ja hän pitää hyvänä sitä, että joku ottaa kantaa maailmantilanteeseen. Kaj Stenvall on Facebookissa nimellä Kaj Stenvall Paintings.
Sakari Viinamäen töiden näyttely on esillä Lappajärven kirjastossa, Hyytisentie 5, 1.–31. elokuuta 2024 kirjaston aukioloaikoina.
Ennen ei eletty kuvien maailmassa kuten nykyään
LAPPAJÄRVEN keskikoulussa Sakari Viinamäelle kuvaamataitoa opetti Einari Hirvelä. Tunnit olivat hyvin suunniteltuja. Kokeiltiin monenlaisia tekniikoita, lyijykynä- ja hiilipiirustusta sekä vesiväreillä maalaamista, jopa öljyvärimaalausta omatekoisin värein.
–Opettaja arvosti selvästi ainettaan. Se ei ollut mikään hanttiaine. Oppilaastakin tuntui, että opitut asiat olivat yhtä tärkeitä kuin geometrian osaaminen tai saksan kielen adjektiivien oikea taivuttaminen, muistelee Viinamäki.
Vimpelin lukiossa kuvaamataitoa opetti Anita Havela. Abiturienttivuonna opettaja toi luokkaan suuren taidekirjan, josta hän näytti episkoopilla muun muassa Suomen taiteen kultakauden maalauksia.
–Kuvat tekivät vaikutuksen, sillä silloin elettiin kuvista köyhässä maailmassa. Muistan vieläkin yksittäisiä kuvia ja taiteilijoita kuten Fanny Churbergin, Helene Schjerfbeckin – ja tietenkin Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen.
Viinamäelle oli myös tärkeä tieto, että taidehistoriaa voi opiskella ihan yliopistossa samalla tavalla kuin musiikkia ja kirjallisuutta.
–Ja niin tuli tehtyä ja kuvataiteista tuli opettajien ansiosta elämänikäinen harrastus.
