Tapasin muutama viikko sitten Kauno Anttilan Kirkkonummelta. Keskusteltuamme hetken päivittäisistä asioista hän kysyi, että millaisia kesäsuunnitelmia minulla on? Kerroin, että menen käymään synnyinseudullani Lappajärvellä. Siitähän meille alkoikin mielenkiintoinen keskustelu. Hän oli nimittäin osallistunut kolmena eri vuotena Lappajärvellä järjestettyihin takaperin juoksu -kilpailuihin. Kerran hän oli voittanut siellä 100 metrin Suomen mestaruuden. Vuotta hän ei muistanut, mutta palkinto hänellä on yhä tallella. Innostuneesti hän sitä minulle esitteli ja kertoi erikoisesta harrastuksestaan muiden urheilusuoritustensa rinnalla. Lisäksi hän muisteli tuttuja lappajärveläisiä juoksijoiden nimiä, jotka olivat olleet samoissa kilpailuissa mukana. Suunnilleen sama porukka oli kilpaillut myös muilla Etelä-Pohjanmaan paikkakunnilla. Kauno kertoi, että hän oli osallistunut vain Etelä-Pohjanmaalla kyseiseen lajiin. Tällä hetkellä hän ei enää pitkiä matkoja urheile, lähinnä kertoo ulkoilleensa kotiympyröissä.
Kiinnostuksesta kävin myös Lappajärven museossa katsomassa urheilijoista olevaa hienoa näyttelyä, mutta takaperin juoksu -kilpailuista en löytänyt mainintaa. Kiinnostuin, että mikä tämä laji oikein on? Löysin muun muassa Innostuliikkumaan.fi -sivustolta hyvää tietoa lajista: ”Juoksukuntonsa voi saada paranemaan kääntämällä välillä selän menosuuntaan. Takaperin juoksu lasketaan lihastasapainon paranemiseen, joka tuo monipuolisemmat impulssit, aivojen ja lihasten välillä, kun huomio kiinnittyy juoksutekniikkaan. Juoksijalle sen onnistumisen salaisuus on päkiöiden käyttö. Silloin juoksu etenee luonnollisesti eikä kaatumisesta ole pelkoa. Käsivarsien reipas liikuttaminen parantaa kokonaisuutta.”
Raili Klemola