SOINILAISEN kuvataiteilija Johanna Peuran Ilolla! -näyttelyn avajaisia vietettiin 8. heinäkuuta Lappajärven kirjastossa. Taitelijan näköinen tilaisuus oli iloinen, värikäs ja lämminhenkinen. Tarjoilun ja tervetulotoivotusten jälkeen kuultiin Peuran runoja ja nähtiin Ulla Anttilan koskettava tanssiesitys.
–Idea avajaisiin tuli oikeastaan Laura Storyn Blessings-kappaleesta ja halusin Ullan sitä tanssimaan. Minulla on ollut monia näyttelyitä, mutta ei koskaan avajaisia, joten nyt oli sen aika. Oli hienoa luoda yhdessä tällainen kokonaisuus.
Kortesjärveläissyntyinen Peura tiesi pienestä pitäen, että hänestä tulee taiteilija.
–En oikein osannut ajatella mitään muuta ja jo kolmannella luokalla päätin, että minusta tulee taiteilija.
Lukion jälkeen Peura kävi Limingan kuvataidekoulun, jonka jälkeen avautui ovi ammatillisiin opintoihin Etelä-Karjalan kuvataidekouluun. Aikuisiällä Peura opiskeli lastenohjaajaksi.
–Se oli hyvä päätös, valmistuin vuonna 2022 ja sain heti töitä. Tällä hetkellä työskentelen 80 prosenttisella työajalla lastenhoitajana. Tulevaisuudessa toivon toki saavani enemmän aikaa taiteen tekemiseen.
Alkuun Peura teki paljon esittävää taidetta.
–Nautin siitä, että taidot kehittyivät, mutta jossain kohtaa alkoi tuntua, että se ei antanut syvällisesti tarpeeksi. Etsin intensiivisesti omaa ilmaisuani ja vuosien kokeilun jälkeen oma tyyli löytyi puoliabstraktista akvarellista. Akvarellissa on paljon mahdollisuuksia, työskentely nopeaa ja spontaania, sopien minulle. Tykkään maalata märällä märälle, käännellä taulua ja antaa värien valua.
AVAJAISISSA kuultiin Peuran kirjoittamia runoja.
–Runot ovat minulle luontevin tapa kirjoittaen käsitellä tunne-elämää vahvasti puhuttelevia asioita tai ongelmia. Tykkään kun saan muokata ja tiivistää niitä, että ne tavoittavat olennaisen. Haluan runoilla rohkaista ja tuoda iloa ja toivon näkökulmaa.
Kun kokee, ettei voi epäonnistua, ja vaikka epäonnistuisikin, se ei haittaisi yhtään, silloin kannattaa maalata.
–Tämä asenne on luottamusta parhaimmillaan. Ei ole olemassa täydellistä epäonnistumista. Ja jos olisikin, on uusi alku. On matka, heittäytyminen ja ilo, sanoo Peura.
– Maalaaminen on intuitiivinen prosessi, en koskaan tiedä ennalta, millainen maalaus syntyy. Se mitä sisällä on, välittyy kankaalle. Minulle tärkeintä ovat värit, ja miten saan yhdistellä niitä harmoniseksi ja eloisaksi kokonaisuudeksi. Ne tulevat sisäisestä maailmastani. Raikkaat ja kirkkaat värit tuntuvat minulle samalta, kuin aurinko paistaisi sisään sieluun. Jos joku tilaisi minulta mustavalkoisen työn, en ottaisi tilausta vastaan – en pystyisi sitä maalata.
Peura inspiroituu luonnossa ja nauttii siitä, kun saa olla siellä yksin kaikessa hiljaisuudessa. Hän haluaa olla rohkeasti kristitty ja osoittaa usko luonnollisella tavalla.
–Haluan välittää iloa ja valoisuutta, luovuuden ja elämän iloa värien ja maalausten kautta.
