Kunnianosoitus taiteen rakastajalle 

Jorma Melleri kertoo kolumnissaan maanviljelijä Aarne Annolan harrastuksesta taiteen parissa. Kuvassa Ilmari Ikosen työ Kuhilaita pellolla vuodelta 1926. Kuva arkistosta.
Jorma Melleri kertoo kolumnissaan maanviljelijä Aarne Annolan harrastuksesta taiteen parissa. Kuvassa Ilmari Ikosen työ Kuhilaita pellolla vuodelta 1926. Kuva arkistosta.
Julkaistu:
Kategoria:
,

KEHÄ KOLMOSEN ulkopuolelta, jopa Toijalan takaa, saattaa löytyä yllätyksiä, vaikka Pentti Saarikoski runoili jo kauan sitten, että Toijalan takana ei ole mitään. Kaukana Helsingin hulinoista voi löytää esimerkiksi maalaismiehiä, jotka ovat taiteen asiantuntijoita parhaasta päästä. Tällaisista miehistä kerrottiin hyviä juttuja, kun käväisin taidenäyttelyn avajaisissa Lappajärvellä. 

Näytteille oli ripustettu jo edesmenneen maanviljelijä Aarne Annolan (1920–2010) keräämää taidetta vuosikymmenten varrelta. Helsingin reissuillaan Annola keräsi arvokkaan kokoelman Suomen eturivin taiteilijoiden töitä. Tuttu poliisimies Erkki Korkiatupa osallistui Annolan taidematkoille parinkymmenen vuoden ajan. Näyttelyn avajaisissa Korkiatupa kertoi värikkäästi maalaismiesten matkoista stadin taidepiirien ytimeen. 

Koskaan ei pidä aliarvioida maalaisten oveluutta. Annola ja Korkiatupa eivät menneet kalliisiin gallerioihin, vaan ostivat taidetta suoraan taiteilijoilta. He pääsivät useiden taiteilijoiden työhuoneille, mikä ei ollut itsestään selvää, mutta suhteet auttoivat. Avainhenkilö suhteiden luomisessa oli Tapani Raittila, jonka kanssa Annola ystävystyi. Kun Raittila suositteli, ovet avautuivat. Raittila opasti Annolaa myös taiteen saloihin, ja lappajärveläisestä maanviljeljästä kehittyi oivallinen asiantuntija. 

ANNOLA oli säntillinen ja järjestystä rakastava mies. Kotona kaikki oli järjestyksessä, mutta kun hän lähti maailmalle ja saapui taiteilijoiden sotkuisille työhuoneille, mies muuttui täysin. Hän meni Korkiatuvan mukaan kuin hurmioituneeseen flow-tilaan päästessään taideaarteiden äärelle. Mukana oli aina iso tukku seteleitä niin, että kauppojakin syntyi. Niitä juhlistettiin sellaisissa taiteilijaravintoloissa kuin Elite ja Kosmos. Syötiin ja juotiin hyvin. 

Mainos

Sosiaalinen supliikkimies ja entinen pitkien matkojen juoksija piti ohjat käsissään, sillä Annola ei viinaa juonut eikä tupakkaa polttanut. Hän jaksoi istua pitkät illat, koska sai taiteesta ja taiteilijoiden tapaamisista sisältöä elämäänsä. 

Vaikka Lappajärven näyttelyyn on ripustettu vain pieni osa Annolan keräämästä taiteesta, antaa se hyvän kuvan hänen kokoelmansa laadusta. Kyse ei ole mistään tusinataiteesta. Annolalla oli kyky ja halu hankkia laatutaidetta. Laadun takaavat Tapani Raittilan lisäksi sellaiset nimet kuin Arvid Broms, Aimo Kanerva, Rafael Wardi, Jukka Mäkelä, Antti Ojala, Sam Vanni, Eva Cederström, Leena Luostarinen, Mari Rantanen, Soile Yli-Mäyry ja monet muut. 

Annola osti taidetta rakkaudesta lajiin. Ja jos joskus myi, hän toivoi, että rahaa olisi niin paljon, ettei koskaan tarvitsisi myydä mitään. Taidematkoilla Aarne Annolan kanssa -näyttely on hieno kunnianosoitus poikkeukselliselle miehelle ja taiteen rakastajalle. 

Jorma Melleri 

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti

Ilmainen

isojako

digilehti

julkaistu