Aurinkoinen aamu
Aurinkoista aamua mä katselen.
Taivas pilvetön on, sininen.
Jossain lintu laulaa iloaan,
kaunista kesäaamun kiitostaan.
Puiden oksistoissa tuuli hiljaa soi.
Hyttysparvi kauempana karkeloi.
Pääsky ruokkii pientä poikasta
kunnon touhukkaana emona.
Vene järvenselkää soutelee.
Sorsaperhe kaislikossa majailee.
Rauhassa se muilta olla haluaa.
Hyviks tahtoo poikasensa kasvattaa.
Käki kukkuu luona metsien
ihmisille elinvuodet laskien.
Kuinka monta oli kukuntaa,
yhtä monta elinvuotta saa.
Kesäaamu alla taivaan sinisen
on kuin osa ihanuuden, autuuden.
Aika, iankaikkisuus siinä kohtaavat.
Onnen täyden meille antavat.
Elsie Viinikka
Kaunotar
Rakkauden pensselillä
ja lemmen kiiltolakalla
pitkin vedoin
tulosta ihaillen
paljastan kauneuttasi
Lakkaan veneesi kyljet
lakkaan kaarilaudat kaikki
ja maston varren
pohjaan asti
hellimmin pensselein
Varon pisaroimasta
kaukalon pieluksen
mustaa karvaa
enemmän kuin on pakko
En ainakaan enemmän
kuin sade kaislikkoa
Lakkaan lakkaamasta
vasta lakattuani
lakka-astiani
tyhjiin asti
Hannu Hernesniemi
6.5.1994
Yllättäin
Kesäaamussa laulut lintujen
niin puhtaana, kirkkaana soi.
Kesän kukkaset kedolla hymyää;
iloksemme ne Luoja loi.
Tänään tunnen lämpimän tuulosen,
joka kainosti ohitse käy;
kevyesti kasvoja sipaisee,
vaikka missään ei sitä näy.
Pilvilampaita taivaalla vaeltaa,
siellä kaikki on avaraa.
Syvän sininen taivas on kattonaan,
taivaan mailla ne syödä saa.
Nauraa aurinko makeinta nauruaan,
yhä ylemmäs kipuaa;
kesäaamuisin aikaisin nousee jo,
pitkää päivää se tehdä saa.
Sirot keijuset nurmella hyppelee,
yökasteessa uida ne voi;
sinikelloja soittavat kulkeissaan,
ne hiljaa ja vienosti soi.
Suviaamuna sieluni siivillä
kuljen, ihmeitä katsellen.
Mitä ennen en nähnyt,
nyt näen sen, syvää kiitosta tuntien.
Olen osanen kokonaisuutta myös
täällä Luojani tarhassa;
lailla kukkasten, taivaan lintujen
Isän Taivaisen suojassa.
Kevyt alkaa on päivä tällainen,
kevyt kulkea kesässä näin.
Elon onni on pienissä hetkissä,
jotka löytyvät yllättäin.
Tuula T. Haapoja
Kesäkuu
Auringon säteet lämmöllään
maan peittävät kokonaan.
Ihanat tuulet syömmessä
saavat sen kukkimaan.
Kesä on jälleen tullut.
Se ihmeitä aikaan saa.
Koko kylmän, talvisen luonnon
saa hetkessä loistamaan.
Vapaa, virtaavain vetten pauhu
solina pienten purojen
ja lintujen iloinen laulu
tuovat mieleen kiitoksen.
Oi, Luoja, sä armollinen.
Taas uuden kevään soit.
Myös meille pienimmille
ilon suuren elämään loit.
Elsie Viinikka
Soittotunti
kuuntelen sateen soittotuntia
tässä sonaatissa on yksinkertainen melodia
adagio ja kiihtyen (accelerando)
loppuun vaimenee
yhdellä kädellä vielä tiputtaa nuotteja koskettimille
Nimimerkki mollimeeri