TAITEILIJA, taidekasvattaja, pienen luomutilan emäntä ja yhdistysaktiivi Leena Valkeus pitää itseään vanhanaikaisena paikka- ja maaihmisenä.
–Minulle tämä kotitila on kaikki kaikessa. Tänne olen juurtunut, asumaan vanhaa maalaistaloa ja oppimaan ikuisesti. Olen rakentanut elämääni niin, että täällä minulla on kaikki eikä minun tarvitse täältä lähteä.
VALKEUS tuli vuonna 1980 naimisiin maalaistaloon Soiniin. Maatilan töiden ohessa hän opiskeli.
–Olen syntynyt Juvalla, jonne vanhempani tulivat Karjalan siirtolaisina rintamamiestilallisiksi. Meitä lapsia oli paljon. Silloin rakennettiin uutta eikä vanhemmilla ollut varaa laittaa lapsia kouluun. Minua kuitenkin kiehtoi opiskelu ja ennen kaikkea lukeminen. Arvostan sitä, että saan lukea.
Kansa- ja kansalaiskoulun jälkeen Valkeus kävi iltaoppikoulun.
–Olen aina opiskellut taiteita, vaikka tein humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon pääaineena kirjallisuus ja filosofia. Pääsin yliopistoon opiskelemaan, vaikka minulla ei ollut ylioppilastutkintoa pohjalla.
Valkeus työskenteli luokan- ja kuvataiteenopettajana muun muassa Soinissa ja Lehtimäellä.
–Kansalaiskoulusta sain hyvän pohjan luokanopettajan työlle ja työ innoitti opiskelemaan lisää. Kun kuvataiteenopettajan töitä alkoi olla paljon, päätin vaihtaa alaa ja opiskella taidekasvatusta. Tein myös opettajan ammattiopinnot. Olen tehnyt paljon opettajan töitä, mutta minulla ei ole koskaan ollut vakivirkaa eikä omaa työtilaa.
Kyläpääskyjen kylätalossa kohtaavat vanha ja uusi kulttuuri
TOINEN tärkeä paikka Valkeukselle on lähellä kotitilaa sijaitseva Iiroonrannan Puuhi.
–Kyläpääskyt ry:n kanssa tehty kylätalo on uuden ja vanhan kulttuurin ja ihmisten kohtaamispaikka. Tilan pihassa sijaitsee 100 vuotta vanha tupa sekä soinilaistaustaisen arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema esiintymistila. Halusimme virkistää ja tehdä tunnetuksi Soinin kulttuurielämää ja halusimme paikan, jossa kulttuurista nauttivat voivat kohdata. Täällä järjestetään kaikenlaisia kulttuuritapahtumia kuten konsertteja, teatteriesityksiä ja keikkoja.
Monologeissa käydään läpi elinkaaren aikana kokemaamme ikävää
PUUHISSA saa ensi-iltansa myös Valkeuksen omat monologit Koti-ikävä ja Lehmistä.
–Putiikkiteatteri Puuhin näyttelijät eivät tänä kesänä innostuneet tekemään teatteria, joten monologin esittäminen jäi minulle. Minua ohjaa näyttelijä Kari Toiviainen, jonka oma monologi kuullaan elokuussa. Monologeissani on tekstejä vuosien varrelta. Koti-ikävä sai alkunsa, kun vierailin Soinin vanhainkodissa ja tunsin miten asukkaat ikävöivät kotiaan.
–Hyvähän täällä on olla, mutta kun on koti-ikävä, Valkeus siteeraa tekstiään.
Monologi käy läpi koko ihmisen elinkaaren aikana koettua ikävää ja kaikkea sitä mitä kodissa tapahtuu. Lehmistä kuvaa karjatilallisen elämää ja kokemuksia.
–Viime talvi oli rankka, oli kovat pakkaset, jouduin luopumaan kolmesta vanhimmasta rakkaasta lehmästä ja oli paljon huolta pärjäämisestä.
–Tätähän minä halusin, mutta jaksanko minä? Kestääkö sydämeni?, kysyy Valkeus monologissa.
VALKEUKSEN luomutilalla elää kahdeksan kyyttöä ja kanoja. Pihapiirissä on satoja vuosia vanha maalaistalo, ulkorakennus, savusauna, maakellari ja kasvihuone. Omiin tarpeisiin kasvaa marjoja, omenoita, kesäkurpitsaa, yrttejä ja viinirypäleitä. Leivinuunissa paistuu itsetehty ruisleipä. Valkeus haaveilee omavaraisuudesta ja varautuu tulevaan.
–Me emme tiedä tästä ajasta, olemme Luojan armoilla.
TYÖN ja opiskelun välillä elänyt Valkeus on löytänyt taiteen kautta ajatusmaailman kauneuteen.
– Sellaisella taiteella, joka ei kosketa ihmistä, ei tee mitään. Minua on vienyt eteenpäin hyvä mielikuvitus ja kiitollisuus. Rukoilen monta kertaa päivässä, pienistä ja suurista asioista ja olen kiitollinen, kun asiat järjestyy.
Monologit Koti-ikävä ja Lehmistä esitetään Iiroonrannan Puuhissa keskiviikkona 3. heinäkuuta, torstaina 4. heinäkuuta kello 18 sekä sunnuntaina 7. heinäkuuta kello 13.
