MIKÄ on urheilun historiasta kiinnostuneen tärkein pyhiinvaelluskohde Suomessa? Lappajärveläiselle Masalle se on Helsingin Olympiastadion ja siellä sijaitseva urheilumuseo Tahto. Urheilumaailman tärkein tapahtuma olympialaiset järjestetään joka neljäs kesä, nyt heinäkuun lopusta alkaen.
Jututimme Tahdon varajohtajaa Ossi Viitaa, miksi Pariisin olympialaisia odotellessa kannattaisi vierailla urheilumuseossa?
–Tahdossa on esillä kesällä paljon mielenkiintoista, millä voi kiinnittyä Pariisin 1924 olympiakisoihin kuten Ville Ritolan kuusi mitalia, Viita vastaa.
Pohjalaistaustainen Viita käsitteli väitöskirjassaan nelinkertaista olympiavoittajaa Hannes Kolehmaista. ”Hymyilevä Hannes” oli lähtöisin köyhästä työläiskodista Kuopiosta ja ei halunnut sotkea toisiinsa urheilua ja politiikkaa. Miten suuri merkitys Kolehmaisella oli esikuvana ja onnistuiko hän osaltaan eheyttämään kansaa?
–Kolehmaisen menestys Tukholman olympiakisoissa (1912) nosti hänet työläisnuorison sankariksi. Hän oli ennen kisoja edustanut Helsingin Jyryä. Ennen Helsinkiin muuttoaan hän oli veljiensä kanssa ollut perustamassa Kuopion Rientoa. Esikuvallisuutta vähensi se, että hän ei palannut Tukholmasta Suomeen, vaan lähti isoveljensä Viljamin perään Yhdysvaltoihin, Viita kertoo.
Sotapropagandaa ja urheilua
Kolehmainen vieraili Suomessa kesällä 1914. Silloin häntä juhlittiin ja hänen merkityksensä nousi. Työläisnuorison osalta se romahti, kun hän osallistui vuoden 1920 Antwerpenin olympiakisoihin.
–Työväen Urheiluliitto (TUL) boikotoi kisoja, koska porvarillinen Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto oli halukas valitsemaan kisoihin ainoastaan hyvämaineisia Suomen kansalaisia. Kisoihin pääsy evättiin siten kaikilta, jotka olivat vuoden 1918 sodassa olleet punaisten puolella, Viita toteaa.
Sotavuosina urheilulle annettiin suurta arvoa sotilaskunnon ja kansan taistelumoraalin perustana Suomessa jopa enemmän kuin missään muussa maassa. Sotapropagandassa julistettiin, että vain yksimielinen urheilijakansa saattoi kestää viisikymmenkertaisen vihollisen paineen.
–Talvisota 1939 sai Suomen toimimaan yhdessä ja tuolloin Kolehmainen nousi koko Suomen esikuvalliseksi sankariksi. Suomi ei ollut yksin. Olihan Kolehmainen juossut Suomen maailmankartalle jo 1912. Näin suomalaisille eri yhteyksissä vakuuteltiin, sanoo Viita.
Porvarillisista urheilujohtajista Urho Kekkonen kiitteli yksimielisyyden syntymisestä helmikuussa 1940 TUL:ia, joka oli hänen mukaansa ”usein väärin ymmärrettynä ja väärin tuomittuna” jaksanut ponnistella työläisnuorison liikuntakasvatuksen hyväksi.
Työväellä ei ollut ennakkoluuloja ”suojeluskuntapelinä” tunnettua pesäpalloa kohtaan, vaan sitä pelattiin monella paikkakunnalla jo 1920-luvulla. TUL:n pesäpallon moninkertainen mestariseura Jyväskylän Lohi täyttää tänä vuonna sata vuotta. Puna-asuisen Lohen paikallisottelut sinivalkoista Kiriä vastaan ovat aina olleet kiihkeitä, niin tänäkin kesänä ykkössarjassa. Pääsarjatasolla seurat kohtasivat 1980-luvulla alajärveläislähtöisen huippupelaajan Kalevi Luoman taituroidessa Kirissä. Ossi Viidan mukaan työläiskulttuurinen tausta antaa seuralle varmasti yhtenäisen identiteettin.
–Viime vuosikymmeninä jakolinjat suomalaisessa urheilussa ovat käytännön toiminnassa jääneet pitkälti historiaan. Omaa perinnettä tuodaan esille, kun seuran taustoja tuodaan esille esimerkiksi juhlavuosina, Viita kertoo.
Tapani Tyynelä
