Juhannusruusu
Tuo ruusun kukka, herkkä valkoinen
taas aikaan juhannuksen meidät vie.
Sen suoma perinne on ikiaikainen,
sen pihaan esiäiti istuttanut lie.
Se kukkii jälleen aitan seinustalla
ja monta juhlaa jo pensas nähnyt on.
Niin monet polvet tällä pihamaalla
nostivat Suomen lipun salkohon.
Ei loista kauaa ruusun kukka hauras,
sen lehdet maahan kohta varisee.
Vain tovin kestää loiston hetki vauras,
se ihmiselon mittaa peilailee.
Siis kiitos ruusu, kun avaat kukinnon
ja suven juhlaa meille siten teet.
Kun meidän aikamme päättymässä on,
käy luokses uuden polven askeleet.
Kaisu Huhtala
Mustikka
Mustikka on
harmaa, nukkainen.
Jos sitä silität,
on se musta, kiiltoinen.
Vaan jos onneton
sitä puristat,
jää siitä jälki ikuinen
rakkauden sininen.
Hannu Hernesniemi
Peipon laulu
Tänä keväänä
kuten aina keväällä
peippo alkaa laulaa
Yli pihapiirin
niin heleästi
sen ääni ilmoittaa
kevättä ja kesää
Miten mieli virkistyy
pitkän talven jälkeen
ihminenkin herkistyy
Äkkiä sen laulu loppui
tuli kylmä ja
lumen heitti maahan
Odotin ja kuuntelin
kuulisinko peipon vielä
iloisena laulavan
Sitten kuulin
pieni kertosäe
varovainen on ääni
Toivon kipinä syttyi
ainakin yksi peippo
pakkasessa säästyi
Aila L
Juhannusaattona
Kesä ja juhannus!
Valoisat päivät ja yöt.
Luonnon lempeys ja vehreys,
päättyneet kiireet ja työt.
Elämän kauneutta tänään
ylistää saa.
Kaunis on Luojamme luoma syntymämaa.
Lämpöä, valoa, kauneutta; juhlavaa!
Sisimmän äänetön kiitos kumpuaa.
Elämä, ikuisuus,
kaikki on tässä ja nyt;
hetkeksi lienee aikakin pysähtynyt.
Juhannusruusut, värinsä valkoinen,
tuoksunsa huumaa,
muistoista nostaa sen
lapsuudenkodin
juhannusruusuineen;
pellavaliinan puhtaine tuoksuineen
näen taas äitini pöydälle laittavan;
raitaiset matot jo peittää lattian.
Savusaunan makoisat löylyt
illansuussa, uus saunavasta, taitettu koivupuusta.
-Ja illan kohokohta, jota aina odotettiin,
kun pieni limsapullo käteen annettiin
-ja nisusika, niitä muulloin
ei saanutkaan. Se oli Juhannusaatto,
joka aina muistetaan.
Se oli perinne silloin
lapsuuskodissa,
alla juhannuskoivujen, kotipihassa,
kun pääskyt suihkivat taivaalla
yöttömän yön, se mielestä suisti
arkisen kiireen ja työn.
Yhä juhannusruusut
jakavat hehkuaan
ja elämänsiltaa eteenpäin matkataan.
Palan taivasta silloin -ja tässä nyt
nähdä saan; kesään ikuiseen sydämeni
jää kaipaamaan.
Tuula T. Haapoja
Sade
Sateen ropina on hieno, hiljainen.
Jotain tahtoo kertoa se, tiedän sen.
Arvata on sitä hyvin vaikeaa.
Kuuntelen vain pisaroiden
ropinaa.
Ehkä pienet pilvet tänne tullessaan
ylittivät jonku ihmeellisen
maan,
joka meille kaikille on arvoitus.
Salaperäisyyden suuri muistutus.
Sateen ropistessa kaikki
puhdistuu,
luonto uudeksi jälleen uudistuu.
Pienet sirkkalehdet janoon
juoda saa
vettä, joka kaiken ihanasti
raikastaa.
Pienet, kirkkaat vesipisarat
timanttien lailla loistavat.
Janoinen ja pölyävä maa
vettä raikasta taas juoda saa.
Elsie Viinikka
