JOUKO ja Kaija Peltola viettävät paljon aikaa ympärivuotisella vapaa-ajankiinteistöllään Evijärven Inassa. Vapaa-ajan asuntoon on satsattu paljon taloudellisesti sekä työn muodossa, ja sieltä haetaan rauhaa niin äänien kuin maisemankin osalta.
Kruunupyyn kunnan kaavoituksessa oleva naapurikylässä Småböndersissä sijaitseva Kvarnbackenin tuulivoimahanke ei miestä miellytä. Peltola kertoo laittaneensa asiasta mielipiteensä varhaisessa vaiheessa ELY-keskukseen. Nykyisin eläkkeellä olevalla Jouko Peltolalla on takanaan monipuolinen työura, jonka johdosta hänellä on tietoa siitä, kuinka tuulivoimakaavoituksen kaltaiset hankkeet poliittisessa päätöksenteossa ja virkakoneistossa etenevät. Hän näkee kaavoitusprosesseissa olevat heikkoudet ja mahdottomuudet yksityisen kyläisen ja/tai maanomistajan oikeuden puolustamisessa. Peltola on työskennellyt Pohjanmaan Tukkuliikkeessä, Yleisradiossa aluetoimittajana ja pankkimaailmassa Yhdyspankin konttoreiden johtajana sekä Kokkolassa että Kannuksessa. Tämän jälkeen hän siirtyi Kokkolan kehitysyhtiön vetäjäksi, jossa työskenteli politiikkojen, virkamiesten ja yritysmaailman kolmiossa. Viimeiseltä nimeltään kehitysyhtiö oli Kosek, josta Jouko siirtyi eläkkeelle. Yritysmaailman tuntemusta tuli paljon myös ulkomailta.
TUULIVOIMARAKENTAMISESTA Peltola nostaa esille lukuisia isoja ongelma-alueita, joita ei ole ratkaistu, ja joista ei halutakaan avoimesti keskustella. Tällaisia ovat muun muassa maanomistajien epäoikeudenmukainen kohtelu riippuen siitä, omistaako maata voimalan vai sähkölinjan tai tien alta, taikka muualta hankealueelta, kiinteistömassan arvon aleneminen, olemattomat purkuvakuudet, voimaloiden omistuksen pilkonta ja yhtiöiden ajaminen konkurssiin ennen myllyjen purkuaikaa, tuulisähkön saatavuuden epävarmuus yrityksille ja yksityisen ihmisen olemattomat mahdollisuudet pärjätä prosessissa oikeuksiensa puolustajana.
–Kaijan serkulla oli ratsastustalli Kurikassa. Kun voimalat tulivat, hevoset muuttuivat hermostuneiksi, ne stressaantuivat voimaloiden äänestä. Lapsia ja nuoria ei enää uskaltanut hevosten pillastumisvaaran ja siitä seuraavan loukkaantumisriskin takia päästää ratsastamaan. Elinkeino oli lopetettava. Kukaan ei korvannut mitään, vaikka tuulivoimalat olivat tähän syynä.
Mielestäni lakia ihmisten yhdenvertaisuudesta rikotaan räikeästi, kun sähköntuotantoon liittyvässä rakentamisessa toiselle maanomistajalle maksetaan vapaaehtoisuuteen perustuvaan sopimukseen nojaten kymmenien tuhansienkin korvaukset vuosittain, ja toisen maat pakkolunastetaan muutaman sadan euron korvauksella sähkölinjojen alta. Mikäli tulevien sähkölinjojen alla olevaa maata omistaa naapurikuntalainen, hän ei saa pienintäkään hyötyä edes välillisesti kuntansa kiinteistöverotulojen muodossa, sanoo Peltola.
–Jos esimerkiksi tuulivoimala vaikuttaa 1 000 kiinteistön arvonalenemaan keskimäärin 20 000 euroa/kiinteistö, saadaan pienelläkin alueella jo kiinteistömassan arvonalenemaksi 20 miljoonaa euroa. Maisemahaitta kattaa kuitenkin paljon enemmän kiinteistöjä myllyjen korkeuden takia ja Evijärven rannoilla on arvokkaitakin kiinteistöjä, joiden markkina-arvo putoaa huomattavasti. Jotkut kiinteistöt eivät ehkä lainkaan mene kaupaksi tuulivoimaloiden vuoksi. Tällaista kiinteistöjen arvonalenemaa ei ole vielä mitattu yksityisten ihmisten osalta lakituvassa. Yksityisellä ihmisellä ei ole varaa palkata kymmeniätuhansia maksavaa, alan tuntevaa lakimiestä oikeuksiensa ajamiseen. Tuulivoimayhtiöillä ja kunnillakin puolestaan ovat puolellaan osaavat lainoppineet, joiden kanssa yksityinen ihminen ei yksin pärjää oikeusprosessissa. Toisaalta Suomesta ei edes löydy kovin monta tuulivoimakaavoitukseen perehtynyttä asianajajaa. MTK:lla on lakimiehet, mutta heidän asemansa on kaksijakoinen, kun toisaalta heidän tulee edustaa voimaloista hyötyvää maanomistajaa, ja toisaalta pitäisi ajaa niidenkin maanomistajien asemaa, joiden maat pakkolunastetaan tai kärsivät muista voimaloiden tuomista haitoista. Etujärjestö on asiassa vuosia myöhässä, tuulivoimarakentaminen on villi länsi, jonka mahdollistaa puutteellinen lainsäädäntö. Kaikki haluavat hyötyä, kukaan ei ota haitoista kokonaisvastuuta, eikä eri kuntien voimaloiden samalle alueelle aiheuttamia haitallisia yhteisvaikutuksia haluta nähdä, Jouko Peltola pohtii.
Aiemmin aiheesta julkaistua
HÄN on sitä mieltä, että tuulivoimaloiden olemattomat tai aivan liian pienet purkuvakuudet ovat tikittävä aikapommi, jonka tulevat maksamaan yksityiset perikunnat ja valtio.
–Hyvissä ajoin ennen tuulivoimalan käyttöiän päättymistä tuulivoimayhtiöt ovat pilkkoneet omistuksiaan ja nostaneet suuria osinkoja ja lain sallimalla liiketaloudellisella kikkailulla ajaneet yhtiöt tyhjiksi. Näin saadaan voimaloista vastaava yhtiö konkurssiin ja maksukyvyttömäksi, kun purkamisen aika tulee. Tulemme näkemään 25–30 vuoden kuluttua kovaa vääntöä siitä, kenen kuuluu vastata metsässä törröttävien voimaloiden purusta. Nyt tuulivoimayhtiöiden kanssa sopimuksia tekevät maanomistajat saattavat olla jo kuolleet, jolloin, kun purku kuuluu lain mukaan maanomistajalle. Purkukustannuksista vastaavat perikunnat, hinnaksi tulee lähemmäksi 500 000 euroa. Kun maaseudulla sijaitsevien kiinteistöjen arvo ei keskimäärin ole suuri, ajautuvat perikunnat tilanteeseen, jolloin heille ainoa järkevä ratkaisu on kieltäytyä ottamasta perintöä vastaan, jolloin he välttyvät osaltaan voimaloiden purkuvaateesta. Tällöin voimaloiden purku kaatuu kuntien niskoille, eivätkä köyhät pienet, kymmeniä voimaloita omaavat kunnat, purkuun kykene. Tällöin koko homma siirtyy valtion ja veronmaksajien maksettavaksi. On täysin käsittämätöntä, että tästä ei puhuta mitään. Valtiovallan tulisi lainsäädännöllä tehdä selvät pelisäännöt ja vaatimukset, ja kuntapäättäjien ja ELY-keskusten tulisi asemansa perusteella viedä asiaa eteenpäin. Mutta tätä ei haluta tehdä, koska kyseessä on iso raha ja tiettyjen tahojen voimakas vaikuttaminen.
Jouko Peltola korostaa, ettei hän missään tapauksessa vastusta uusiutuvaa vähäpäästöistä energiantuotantoa.
–Tuulivoimankin käyttöönoton päätöksissä pitää etukäteen ottaa huomioon kaikki sen aiheuttamat kustannukset, kuten purkukustannukset. Ja ne täytyy saada hyötyjän, eli voimaloiden omistajan maksettavaksi, eikä parinkymmenen vuoden kuluttua maanomistajan tai veronmaksajien, joille se tällä lainsäädännöllä nyt vääjäämättä jää, lataa Jouko.
Hän ihmettelee myös sitä, miksi ei ole pontevammin selvitetty voimaloiden sijoittelua merelle, vaikka Suomella on pitkästi merirajaa. Hän pohtii, että syy tähän taitaa olla se, että kunnat ja maanomistajat itse hanakasti tyrkyttävät omistamiaan maa-alueita kaavoitettavaksi.
Tuulivoimaloiden sijainti on maiseman, asutuksen ja eläimistön kannalta hankala
INANKYLÄSSÄ lampuri, sosiologi ja kuvataiteilija Marjaana Hinkka sanoo olevansa uusiutuvan energiantuotannon, omavaraisuuden ja lähituotannon kannalla.
–Tässä tapauksessa tuulivoimaloiden sijainti on hankala, mikäli otetaan huomioon asutus ja eläimistö. Lisäksi hanke on kyseenalainen Evijärven maiseman kannalta. Järvi on mielestäni Evijärven tärkein asia, ja toivoisin sen säilyvän kaikin tavoin, myös kulttuurimaisemaltaan, tuleville sukupolville.
Hinkka nostaa esille myös ajatuksen energiankulutuksen vähentämisestä ja toimintatapojen kehittämisestä.
–Minua mietityttää myös, miten harvaanasuttu maaseutu yleisesti nähdään. Halutaanko maaseutu pitää asuttuna siten, että siellä asuvat ihmiset voisivat myös elättää itsensä yritystoiminnallaan, muun muassa alkutuotannolla. Vai onko maaseutu yhteiskunnalle vain luonnonvarapankki, jolla ei ole kulttuurista arvoa? Asutulla maaseudulla ja monimuotoisella yhteiskunnalla on paremmat mahdollisuudet selvitä erilaisista kriiseistä, pohtii Hinkka.
Myös häntä mietityttää, mitä tuulivoimaloille tapahtuu elinkaarensa lopussa, kuinka purku ja maiseman ennallistaminen on järjestetty.
Tuulivoima voi vaikuttaa turkiseläimiin haitallisesti
ANTTI Eilonen asuu entisen Rannan koulun kupeessa noin kuuden kilometrin päässä Inan keskustasta. Hän on harjoittanut veljensä kanssa turkistarhausta, mutta Ruokavirasto määräsi kaikki ketut lopetettaviksi lintuinfluenssan vuoksi, ja uusia saa ottaa vasta syksyllä. Eilosten kahden kilometrin päässä sijaitsevalta kesämökiltä on suora näkyvyys Kvarnbackenin suuntaan. Eilonen sanoo hakevansa kesämökiltä rauhaa ja hyvää unenlaatua. Hänkään ei kannata naapurikunnan tuulivoimahanketta.
–Hankkeen tiedotus ei tavoittanut minua, kuulin asiasta ensimmäistä kertaa nyt sinulta, kertoo Antti.
–Olisin kyllä jättänyt asiasta eriävän mielipiteen, jos olisin asiasta tiennyt määräajassa.
Anttia mietityttää, kuinka ketut reagoivat tuulivoimaloista aiheutuvaan meluun.
–Ketut ovat herkkiä häiriöille etenkin tiineysaikanaan, ne eivät saisi stressaantua, silloin tiineys voi keskeytyä, eli tulee keskenmeno. Täällä maaseudulla kun ei ole paljon työpaikkoja, olisi tärkeää, että ne työllistymis- ja elinkeinomahdollisuudet mitä maaseudulla vielä nyt on, säilyisivät.
“Jonkun rumana pitämä asia voi merkitä toiselle kehitystä ja edistystä”
Eeva ja Seppo Kivijärvi asuvat Evijärven Särkikylässä, lähellä Vetelin rajaa, Kankaanmäellä.
–Se on paikka, mihin kaikki seitsemän voimalaa näkyisivät kaikkein eniten, lähes perustuksiaan myöten, kertoo Seppo.
Tästä huolimatta Seppo on yksi harvoista, joka ei suhtaudu hankkeeseen kielteisesti.
–Mielestäni on täysin ihmisen katsontakannasta kiinni, mitä hän ajattelee jostakin asiasta maisemassa. Me ihmiset olemme erilaisia, jonkun rumana pitämä asia voi merkitä toiselle kehitystä ja edistystä, ja hän suhtautuu asiaan positiivisesti.
Seppo myös kyseenalaistaa voimaloiden kielteisen vaikutuksen niin sanottuun kulttuurimaisemaan, sillä hänen mielestään kulttuurimaisema on aika pitkälle pusikkoa nykyään. Voimaloihin tulisi matkaa Kivijärvien asunnolta linnuntietä vain kaksi kilometriä, mutta Seppo ei ainakaan vielä pelkää mahdollisia haittavaikutuksia, eikä yöunien menetyksiä.
–Pohdituttaa kuitenkin sellainen, että jos jollain on jotain sairautta, johon äänet tutkitusti vaikuttavat voimaloiden sijaitessa lähellä, mikä on silloin sen ihmisen olotila ja asema? Myös se on harmillista, että materiaalit ja työvoima tulee muualta.
Seppo sanoo omistavansa pienen kulman maata voimala-alueelta, ei kuitenkaan voimalan alta.
–Saan siitä pienen korvauksen, mutta se on niin pieni, että sillä ei ole mitään vaikutusta mielipiteeseeni voimaloista, vakuuttaa Seppo.
Hän kuitenkin toteaa, ettei itse vuokraisi maata voimalan alle, ja syyksi myös hän mainitsee tulevat purkuvastuut ja -kustannukset.
Kvarnbackenin hanketta koskevassa seuraavassa osassa Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen ja Kruunupyyn kunnan edustajan mielipiteitä
Tiina Kiviaho
