Kun puhumme metsistä, puhumme koko Suomen menestyksestä. Suomi ei olisi hyvinvointivaltio ilman niitä. Jokamiestenoikeuksien kautta metsät tarjoavat virkistystä ja luontokokemuksia kansalaisille. Vuosikymmenten aikana suomalaisten metsien omistajuus on siirtynyt maaseudulta kaupunkeihin. Tämä kehityskulku jatkuu tulevaisuudessa.
Suomi ja Ruotsi ovat Euroopan unionin metsäisimmät maat. Metsien runsauden voi havaita vaikka lentokoneesta käsin. Yhtenäistä vihreää on joka puolella. Pohjoismainen metsätalous perustuu siihen, että metsiä käytetään ja hoidetaan vastuullisesti. Päätehakkuiden, joita tehdään vuosittain alle prosentille metsäpinta-alasta, jälkeen istutetaan uudet taimet ja kasvun ihme jatkuu. Jos metsänhoitoa laiminlyödään, menetetään arvokkaat puutuotteet ja hiilinielut.
Kokoomuksen toimesta uudistettu metsälaki mahdollistaa omistajalle monipuoliset metsänkasvatuksen menetelmät. Tasaikäisrakenteisen metsänkasvatuksen ohella jatkuva kasvatus tarjoaa käyttökelpoisen menetelmän sopiviin kohteisiin. Tällöin metsä pysyy koko ajan peitteisenä. Menetelmän valitsee metsänomistaja.
Metsiä hakataan Suomessa vuosittain vähemmän kuin on niiden kasvu. Metsävarallisuutemme siis kasvaa koko ajan. Luontoa vaalitaan monin tavoin. Suomessa on merkittävä määrä suojeltuja metsiä, mutta myös talousmetsien monimuotoisuudesta pidetään kiinni lainsäädännöllä ja sertifioinneilla.
Osa EU:n jäsenmaista ymmärtää huonosti metsänkäyttömme periaatteita. Keski-Euroopassa metsät ovat saaneet väistyä asutuksen ja elinkeinojen tieltä. Metsät eri puolilla Eurooppaa ovat erilaisia. Ymmärrän metsänomistajien ihmetystä, kun hollantilainen EU-poliitikko yrittää väkisin ennallistaa suomalaisten metsiä.
Yksi suomalaisen europarlamentaarikon tärkeimmistä tehtävistä on kertoa muiden maiden edustajille, mitä pohjoismaisella metsätaloudella tarkoitetaan. Lisäuskottavuutta tuo, jos kertoja on metsänomistaja ja tuntee esitysten vaikutukset arjessaan. Suomen metsät ja niiden kestävä käyttö ovat ratkaisu ilmastonmuutoksen torjunnassa. Voimme omilla toimilla parantaa luonnon tilaa, mutta emme voi museoida metsiämme.
Poliittisessa keskustelussa unohdetaan usein, että metsät ovat Suomessa suurilta osin yksityisomistuksessa. Suomessa on 600 000 metsänomistajaa. Olisi ryöstö tehdä metsiä koskevia EU-päätöksiä heidän ylitseen. Metsäpolitiikka onkin tärkeä pitää kansallisen päätösvallan piirissä. Samalla on seurattava muita sektoreita. Metsien käyttöön voidaan vaikuttaa muuta kautta. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi taksonomia ja EU:n ennallistamisasetusehdotukset. On hyvä, että Suomi ei hyväksynyt valuvikaista suunnitelmaa.
Jatkossa on tärkeää varmistaa metsänomistajien omaisuudensuoja ja tiedon omistajuus. Komission esittämää metsiä koskevaa EU:n valvonta-asetusta pitää arvioida kriittisesti ja palauttaa asia tarvittaessa lähtöruutuun. Mitään tietoa ei tarvitse kerätä viranomaisille huvin vuoksi, vaan kaikella pitää olla tarkoituksensa.
Janne Sankelo (kok)
Eurovaaliehdokas
Maaseutuyrittäjä
