EVIJÄRVELÄISET juuret näkyvät ja tuntuvat Sari Koivukankaan elämässä.
–Mummola täällä Inassa oli meille lapsena makea paikka, täällä vietimme lomia ja vanhempieni ollessa ulkomailla minut lähetettiin tänne hoitoon. Sain viettää aikaa ukin kanssa, joka oli paikallinen vaikuttaja, ja touhuta serkkujen kanssa. Evijärveläisyys ja pohjalaisuus ovat minulle tärkeitä ja merkitsevät hienoja arvoja, jotka kelpaavat myös maailmalla: tunnollisuus, rehellisyys ja työnteko. Isä historian professorina arvostaa ja vaalii perinteitä, mikä on siirtynyt myös meille jälkipolville.
Koivukangas vietti hiljattain Koivukankaan sukutalolla Inassa 50-vuotisjuhliaan. Vaikka hän asuu eteläisellä pallonpuoliskolla, Suomeen ja Pohjanmaalle tulee matkustettua vähintään kerran vuodessa.
Kansainvälinen lapsuus, töihin Brasiliaan
SARI Koivukankaan elämä on ollut kansainvälistä lapsesta saakka. Perhe asui Turussa, isä Olavi Koivukangas matkusteli siirtolaisuusprofessorina paljon, perheessä kävi kansainvälisiä vieraita ja heillä asui vaihto-oppilaita. Siru-sisko oli vaihto-oppilaana Australiassa.
–Itse lähdin vaihto-oppilaaksi Brasilian Sao Paolossa ja palasin sinne opiskellessani kauppatieteitä.
Sao Paolo on nykyisin 12 miljoonan asukkaan kaupunki, jonka metropolialueella asuu yli 22 miljoonaa ihmistä.
–Koin, että siellä oli hyvä ja helppo olla: ihmiset olivat helposti lähestyttäviä, monikulttuurisia ja suvaitsevaisia luonnostaan.
Nykyisin Koivukangas työskentelee Sao Paolossa trilogisen yliopiston opettajana ja hallinnossa vastaten kansainvälisistä asioista.
–Työ on mielekästä ja mielenkiintoista, silloinhan sitä ihminen viihtyy missä vain, hän naurahtaa.
–Suomalaisena kaipaan luontoon, sinne pääsen maaseudun pikkukaupungissa, missä on yliopiston kampus. Sinne tulee lähiopetukseen paljon opiskelijoita isommista kaupungeista ja myös ulkomailta.
Triloginen yliopisto yhdistää eri tieteen alat pyrkimyksenä parempi elämä
TRILOGINEN YLIOPISTO on yksityinen, opetusministeriön valvoma oppilaitos, jolla on psykoanalyyttinen tausta ja toiminta-ajatus.
–Meillä tieteessä yhdistyvät teologia, joka on tunnetta, filosofia, joka on ajattelua ja toiminta, jota ovat tiede ja taiteet. Nyky-yhteiskunnassa nämä ovat erillään, mikä aiheuttaa tietynlaista skitsofreniaa. Meillä on neljä tiedekuntaa: pedagoginen, teologinen, kuvataiteet ja ympäristöhallinto. Viimeksi mainittu on melko uusi asia ja sitä kehitetään valtavasti, siitä onkin saatu huippuarvosanoja. Innovatiivisessa opetusmetodissa on psykoanalyyttinen pohja ja se tuo uutta yhteiskuntaan. Opiskelijoita ylipistossamme on noin 2 000. Tutkintojen lisäksi voi tehdä jatko-opintoja ja käydä lyhyitä kursseja esimerkiksi psykosomaattisesta lääketieteestä eli kuinka ajatukset ja tunteet vaikuttavat terveyteen ja sairauteen.
Koivukangas aloitti oppilaitoksessa opettajana terapeuttisen menetelmän pohjalta toimivassa kielikoulussa ja tekee siellä töitä edelleen muun työn ohessa.
–Kielen opiskelu on terapiaa, samalla käsitellään ihmisen tunne-elämää, asenteita ja tietoisuutta. Kielikoulu toimii trilogisen yrityksen mallilla eli kaikki työntekijät ovat osakkaina yrityksessä.
Magnetismiin perustuva moottori ottaa energian ympäristöstään
KOIVUKANGAS on opiskellut myös energiateknologian maisterin tutkinnon. Yliopistoa perustamassa ollut professori Norberto R. Keppe, 97, tekee laitoksella edelleen energetiikan tutkimusta.
–Meillä tutkitaan ja valmistetaan sähkömoottoreita, jotka perustuvat magnetismiin. Keppe kokee, että nykyinen tiede on nurinpäin kääntynyttä. Se perustuu Aristoteleeseen ja läntinen sivilisaatio yleisestikin muinaiseen Kreikkaan. Aristoteleen metafysiikan virheet vaikuttavat näin nykypäivään. Kun nykytieteessä otetaan energia aineesta, Keppen tutkimuksen mukaan aineellinen maailma on energian tulosta, eikä sitä tarvitse enää ottaa materiasta. Perustuen Nikola Teslan keksintöihin ja ajatuksiin on toteutettu muun muassa magnetismiin perustuvia tuulettimien moottoreita. Ne tarvitsevat sähköimpulssin käynnistykseen, mutta toiminnassa ne eivät sähköä kuluta.
Koivukangas on tuonut tuulettimia mukanaan Inankyläänkin.
Uuden teknologian laajempi käyttöön otto muuttaisi maailmaa suuresti, mutta uusien asioiden tuleminen maailmaan on Koivukankaan mukaan kamppailua.
–Mitä tärkeämpi asia on, sitä vaikeampaa sitä on tehdä, mutta mielenkiintoista se on, energetiikkaa itsekin opettava Koivukangas toteaa.
Palo maailman parantamiseen on osa työn mielekkyyttä.
–Minusta on tärkeää tuoda tietoon niiden ongelmien syyt, joiden takia ihmiset kärsivät, jotta jokainen voi omalta kohdaltaan tehdä tietoisempia valintoja ja jotta järjestelmien epäkohtia voidaan korjata.
Yhteisöllistä asumista ja suomalaisten kohtaamisia
YLIOPISTO tarjoaa myös trilogista asumista.
–Asun kerrostalossa, missä asukkaat ovat pitkälti työkavereitani. Yhteisöllinen asuminen on hyvin organisoitua ja edullista. Kaikki auttavat toisiaan. Se on kätevää: voin viedä vaatteet pesulaan ja ottaa lounaan ruokalasta mukaan töihin. Voin keskittyä opettamiseen ja tutkimukseen. Konflikteja asukkaiden välillä voi toki tulla, mutta sitä varten on psykoanalyysiä ja ryhmäterapiaa. Meillä on myös uima-allas, mikä on iso plussa. Miljoonakaupungin huonoja puolia ovat turvallisuusongelmat, ruuhkat ja saasteet.
Yliopistolla järjestetään paljon erilaisia kulttuuritapahtumia.
–Viime kuussa oli Suomi-festivaalit, siellä pidettiin vanhojen tanssit ja syötiin lohivoileipiä. Kansainvälisessä opettajajoukossa on kolme muutakin suomalaista opettajaa. Koulun lähellä skandinaavinen kirkko, missä järjestetään tapahtumia. Brasiliassa asuu pysyvästi jopa 1500 suomalaista. Se selittyy pitkälti maassa olevalla suomalaisella teollisuudella.
KOIVUKANKAAN suvusta on lähdetty aiemmin siirtolaisiksi Amerikkaan. Siirtolaisuustutkijan tytär asuu Brasiliassa, muttei koe siirtolaisen identiteettiä omakseen.
–Ei sitä ajattele. Tämä on vain omaa elämää. Nautin työstäni ja elämästäni siellä.
Viisautta ja elämän tärkeitä taitoja lapsille tarinoiden välityksellä
SARI KOIVUKANGAS jatkaa sukunsa kirjallisia perinteitä. Hän on kirjoittanut paitsi oppikirjoja aikuisille, myös kolme lastenkirjaa, joista kaksi on saatavilla myös suomeksi.
–Lasten kirjojen kirjoittaminen tuntuu luontevalta. Niitä myös luetaan paljon enemmän kuin tieteellisiä artikkeleita. Ja kyllä näitä aikuisetkin lukevat, Koivukangas naurahtaa.
Hän on itse kuvittanut teokset.
Malaki pelkää sotaa on terapeuttinen lastenkirja, joka sai alkunsa Inassa 2014.
–Olin Evijärvellä kesällä, kun Venäjä hyökkäsi Krimille. Televisio oli täynnä sotauutisia, mikä järkytti. Mietin, miten pelkäsin sotaa pienenä lapsena 1970-luvulla kylmän sodan aikana. Halusin kirjoittaa tarinan, joka lisää itsetuntemusta ja sitä, kuinka voidaan hakea ratkaisuja omassa elämässä käytännön tasolla.
Kirjaa käytetään Brasilian kouluissa oppimateriaalina.
Teos Malaki haluaa olla jänis ilmestyi 2022.
–Se, että ihminen haluaa olla jotain, mitä hän ei ole, herättää valtavaa ahdistusta. Etenkin lapsissa. Myös me aikuiset projisoimme asioita: piirteitä, joita emme halua nähdä itsessämme, emme hyväksy myöskään toisissamme.
Lisää kirjoja on työn alla.
