JÄRVISEUDUN OMAISHOITAJIEN omaistoiminnan koordinaattori Tiina Silvonen sai viime vuonna asiakkailta yli 700 yhteydenottoa. Useimmat niistä liittyivät hyvinvointialueelle siirtymisestä aiheutumiin muutoksiin.
–Aiempina vuosina yhteydenottoja on tullut viitisen sataa.
–Hyvinvointialueelle siirtymisen ensimmäinen vuosi oli epätietoisuutta. Tarvittiin paljon ohjausta ja neuvontaa. Itsekään ei aina tiennyt, miten ohjeistaa, kun aina eivät tienneet työntekijätkään. Tilanne on sittemmin tasaantunut ja toimintatavat tulleet tutummaksi. Omaishoitosopimusten tarkistusten myötä on kuitenkin tullut tilanteita, että ihmisiä on pudonnut pois tuelta. Ennaltaehkäisevä omaishoidon tuen palkkioluokka jäi pois, koska se oli käytössä ainoastaan meillä täällä Järvi-Pohjanmaalla ja hyvinvointialueen myötä kaikki korvaukset yhdenmukaistettiin. Se koski useita erityislasten vanhempia, mutta myös iäkkäitä henkilöitä, joilla omaishoitotilanne oli alussa.
–Kriteerit ovat tiukentuneet, mistä syystä tukea ei enää myönnetä, vaikka tilanne kotona ei ole ainakaan parempaan päin muuttunut. Tämän tiimoilta tuli joitakin yhteydenottoja. Niissä tilanteissa olen auttanut jonkin verran oikaisuvaatimusten tekemisessä ja ohjeistanut tai kertonut, että on oikeus sellainen tehdä.
–Ainahan, kun saavutettu etu menee, se kismittää, vaikkei rahallinen etu kovin suuri olekaan. Kuitenkin tilanne jatkuu kotona samanlaisena, hoitaminen jatkuu ilman tukea. Koetaan myös niin, ettei omaishoitajan työtä arvosteta.
Yhä harvempi pääsee siis virallisen omaishoitosopimuksen piiriin. Läheistään auttavien suuresta joukosta Suomessa noin 350 000 henkilöä on pääasiallisessa vastuussa läheisensä huolenpidosta. He varmistavat avun tarvitsijan mahdollisuuden elää omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Vain runsaassa 50 000 tapauksessa on tehty omaishoitolakiin perustuva omaishoitosopimus.
–Suurin osa hoitaa siis omaisensa ilman yhteiskunnan tukea: kriteerit eivät täyty, tukea ei ole haluttu tai osattu hakea. Myös ennakkoluuloja virallista omaishoitosopimusta kohtaan on yhä. Kuitenkin on saavutettavissa vain etuja: vapaapäivät, rahallinen tuki ja niin edelleen.
Hyvinvointialueen myötä korvaukset kuitenkin myös nousivat taksoja yhdenmukaistettaessa.
HYVINVOINTIALUEIDEN taloudellinen hätä voi vaikuttaa jatkossa omaishoitajien asemaan.
–Joillakin hyvinvointialueilla on keskusteltu palkkioiden laskemisesta, kun pitää saada säästöjä. Kuitenkaan ei ole hoivapaikkoja, minne laittaa henkilöt, joiden omaiset eivät eri syistä pysty heistä huolehtimaan. Nyt oli tehty tavoitteet hoivapaikkojen vähentämisestä, vaikka väestö ikääntyy. Tekijöistäkin alkaa olla pulaa ja hoitopaikkoja ei aina voida heti täyttää hoitajapulan vuoksi.
Mikä on siis vanhusten hoidon ja hoivan tulevaisuus?
–Laki ei velvoita hoitamaan omaistaan, mutta vaihtoehtoja ei ehkä kuitenkaan käytännössä ole ja kun on kyse läheisistä ihmisistä, ei haluta heitä jättää heitteille. Haluttaisiin varmasti itse usein hoitaa, mutta pystyykö ja jaksaako? Eläkeläiselle omaishoidon korvaus tulee eläkkeen lisäksi, mutta työikäinen ei voi jäädä töistä huolehtimaan läheisestään, koska korvauksella ei voi elää.
14 vuoden aikana, jonka Silvonen on työskennellyt omaishoitajien parissa, on moni asia mennyt Järviseudulla eteenpäin: nyt intervallijaksot toimivat hyvin ja kaikki ikäihmisten palvelut on keskitetty Alviinaan yhteen numeroon.
–Se on ihanaa. Ihmiset tietävät, minne ottaa yhteyttä ja saavat avun, siitä on tullut paljon kiitosta.
Kokonaisuutena omaishoidon asia, vaikka puhutaan että se on arvokasta ja hienoa, ei ole Silvosen mukaan edistynyt, tukea kotiin ei aina saada riittävästi tai palkkion määrä ei ole noussut suhteessa elämisen kuluihin.
