YKSI pääsiäisen jälkeinen tapahtuma on aina syytä huomioida. Me tunnemme tapahtuman nimellä ”Emmaustien kulkijat” (Luuk. 24:13–35). Jeesus oli kuollut ja kaksi opetuslasta oli kulkemassa Emmaus-nimiseen kylään. He puhelivat keskenään kaikesta tapahtuneesta Jeesuksen elämään ja kuolemaan liittyen. Yllättäen Jeesus itse liittyi heidän seuraansa, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Raamattu sanoo, että heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.
Jerusalemista Emmaus-nimiseen kylään oli noin 12 kilometrin matka ja siinä oli aikaa puhella yli kaksi tuntia. Tuona aikana Jeesus valaisi opetuslasten sydämen maailmaa käsittämään profeettojen kirjoituksia, jotka puhuivat Jeesuksen tulosta maailmaan. Jeesus sanoi heidän olevan hitaita uskomaan sydämessään asioita, joita oli ennustettu tapahtuvan.
Saapuessaan kylään opetuslapset haastoivat Jeesusta jäämään heidän luokseen. Aterioidessaan Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen heille. Silloin he huomasivat siinä jotain tuttua, heidän silmänsä avattiin ja he tunsivat Jeesuksen. Hän kuitenkin katosi heidän näkyvistään. Sen jälkeen opetuslapsilla riitti puhuttavaa toistensa kanssa. Heidän kysymyksensä kuului: eikö sydämemme ollutkaan niin palava, että olisimme tunnistaneet Jeesuksen?
Palava sydän, millainen se on? Meillä on profeettojen kirjoitukset, meillä on uuden testamentin kirjoitukset. Palava sydän ymmärtää kirjoituksia uskon avulla. Se laittaa täyden luottamuksen ja toivon Jumalan sanaan. Olemmeko silti opetuslasten tavoin sydämessämme hitaan puoleisia uskomaan kirjoituksia. Raamattu on Jumalan sanaa, sen ilmoitus on pätevin todistus siitä, että Jeesus on noussut ylös ja elää.
Jeesus ilmestyi Paavalin mukaan samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle ylösnousemuksensa jälkeen (1.Kor. 15:6). Kukaan heistä ei tietenkään ole enää kertomassa siitä, mutta palava sydän voi edelleen tunnistaa, että Jeesus elää, toimii, puhuu ja rukoilee meidän puolestamme!
Jeesus asuu Pyhän Henkensä kautta jokaisen uskovan sydämessä, henkemme todistaa sen ja pitää sydämemme palavana Jumalan sanan ilmoitukselle. Paavali rukoili efesolaisille heidän sydämen silmien valaisua ja avautumista siihen toivoon, johon Jumala oli heidät kutsunut. Sen toivon Jeesus jätti koko ihmiskunnalle kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Niinpä rukoukseni on, että mahdollisimman moni voisi kokea silmiensä avautumisen Jumalan sanalle ja sille todellisuudelle, jonka se kätkee sisäänsä.
Jaakko Keto
