9. MAALISKUUTA 2024 tuli kuluneeksi 230 vuotta siitä, kun Kortesjärven kirkko vihittiin käyttöön. Kirkko tosin oli valmistunut jo pari vuotta aikaisemmin, mutta kirkon vihkiminen viivästyi nämä pari vuotta, koska Kortesjärvellä ei tuolloin vielä ollut omaa pappia.
Kirkon vihkimisen toimitti Pietarsaaren kontrahtirovasti Erik Brunnius avustajinaan Pietarsaaren kirkkoherran apulainen Gabriel Lagus, Härmän kappalainen C.E. Stenbäck, Kauhavan kappalainen John Enckell, Purmon kappalainen Antti Aspegren ja edellisenä vuonna seurakuntaan tullut ensimmäinen sielunpaimen, saarnaaja, pappisvihkimyksen saanut maisteri Hans Nyström.
Vihkimispuheensa tekstiksi rovasti Brunnius oli valinnut psalmin 95:5. Yleisenä tapana oli, että vihittävälle kirkolle annettiin jonkin pyhimyksen nimi. Kortesjärven kirkko sai karjan ja karjaonnen suojelijan pyhän Katariinan mukaan nimekseen Katariinan kirkko.
Seurakunnan ja kirkon syntyvaiheista
KOKO Järviseutu kuului 1700 luvulle saakka Pietarsaaren emäseurakuntaan. Kirkko oli Pedersöressä saakka, ja sanomattakin on selvää, että asiointi siellä saakka kirkollisissa asioissa oli enemmän kuin hankalaa, kun kulkuväylinä olivat vain joet ja talvitiet ja emäseurakunta oli täysin ruotsinkielinen.
Tilanne parani oleellisesti, kun vuonna 1637 Lappajärvi sai kappelioikeudet ja samana vuonna valmistui sinne myös kirkko. Järviseutu ja pääosa Kortesjärveä siinä mukana kuului tämän jälkeen Lappajärven kappeliseurakuntaan, vaikka emäseurakuntana oli edelleen Pietarsaari.
Kortesjärven rajanaapureista myös Alahärmä ja Kauhava olivat saaneet omat kappelinsa. Osa Kortesjärven taloista oli liittynyt näihin. Yläkortesjärveläisten eli ylikyläläisten oli helpompi asioida Kauhavalla ja alakortesjärveläisten eli Kukkolan Fräntilän ja osan Kirkonkylän talojen väen vastaavasti Alahärmässä.
VÄESTÖ maaseudulla lisääntyi nopeasti isonvihan vuosien jälkeen. Tämä sai väen eri puolilla Järviseutua ryhtymään hankkeisiin oman kappeliseurakunnan ja kirkon saamiseksi. Ensimmäisenä Lappajärvestä erosi Alajärvi mukanaan Soini ja Lehtimäki. Tämä innoitti myös evijärveläiset ja osan kortesjärveläisistä yrittämään samaa liikettä. Jo vuonna 1754 lähetettiin kuninkaalle anomus oman kirkon rakentamiseksi. Alue, jota anomus koski, käsitti yhteensä 67 talosavua ja lisäksi 12 autiotilaa Evijärven kylien ja Kortesjärven Pellisen, Purmojärven, Kielisen ja Saarijärven alueelta. Yhteisen kirkon paikaksi oli sovittu Evijärven Haapajärvenkylässä Mustajärven ja Haapajärven välinen selänne. Lupaa kirkon rakentamiseen ei kuitenkaan tuolloin saatu, vaikka Haapajärvenkylän kuuluisa rikas lautamies Lauri Kautiainen itse kävi siitä kuninkaalta pyytämässä.
Yhteinen hanke tällä erää kariutui, mutta se ei kuitenkaan väkeä lannistanut. Kirkko oli päätetty rakentaa ja niinpä hanke käynnistettiin kolmen vuoden kuluttua uudelleen. Kirkkoa alettiin nyt rakentaa ilman lupaa. Kuitenkin toiseen paikkaan. Yli-Kniivilän vanhanpaikan isäntä oli luvannut rakennustyöhön talostaan neljä taksvärkkiläistä siihen saakka kun kirkko on valmis, jos se rakennetaan Kniivilän mäelle. Tämä ratkaisi kirkon paikan. Se kuitenkin johti siihen, että osa kortejärveläisistä vetäytyi hankkeesta, koska kirkkomatka olisi kasvanut liian pitkäksi.
Näin kaatui yhteinen kirkkohanke. Evijärvi rakensi omansa, joka valmistui 1760. Voidaan arvuutella kuinka olisi kehitys kulkenut, jos tuo yhteinen hanke olisi toteutunut. Olisiko erillistä Kortesjärveä olemassakaan, vai olisiko osa siitä jäänyt Kauhavaan, osa Alahärmään, osa Purmoon ja loput Evijärveen.
Kortesjärven oman kirkon rakentaminen alkaa
VÄESTÖ lisääntyi edelleen. Evijärveläisten ja kortesjärveläisten yhteisen kirkkohankkeen kaaduttua syntyi nyt ajatus Kortesjärven omasta kirkosta. Kun Kortesjärvi sai kappelioikeudet 1789 alkoi oman kirkon saaminen näyttää entistä tarpeellisemmalta. Lupa kirkon rakentamiseen saatiin Tukholman linnassa 25. marraskuuta 1789 päivätyssä ja tuolloisen kuninkaan Kustaa II:n poissaolonsa ajaksi määräämän hallituksen jäsenten allekirjoittamassa seurakunnan perustamisasiakirjassa. Niin alettiin etsiä sopivaa paikkaa uudelle temppelille. Vaihtoehtoja oli useampiakin. Purmojärven Isokankaalla oli jo tonttikin olemassa, Saarijärvikin oli vaihtoehtona, mutta siellä oli myös vastustusta. Jotkut olivat sitä mieltä, että kirkko tuo mukanaan vaan epäsosiaalista väkeä pyhien aikana kirkolle norkoilemaan. Lopulta paikaksi valikoitui Vinsumäki (Finnsjöbacka), jonne kirkko sitten rakennettiin.
Kirkon rakennustyöt aloitettiin välittömästi. Kirkon rakennusmestariksi saatiin pietarsaarelainen Jaakob Rijf, kirkonrakentaja jo kolmannessa polvessa. Hän oli hankkinut rakennusalan oppia Tukholman taideakatemian arkkitehtikoulussa ja omasi muista tuon aja kirkonrakentajista poiketen myös teoreettista koulutuspohjaa rakentamiseen niin puu- kuin kivimateriaalista. Hänen käsialaansa ovat lähialueiden puukirkoista, kuten Lehtimäen, Vimpelin ja Luodon puukirkot ja muun muassa Munsalan ja Pedersören kivikirkot. Tunnetuin hänen rakennuttamistaan kirkoista lie Ruotsin Sellefteoån maaseurakunnan kivikirkko.
Kirkon rakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1792. Tyypiltään Kortesjärven kirkko on kahdeksankulmainen ristikirkko ja edustaa kustavilaista uusklassismia. Se on pystytetty aikansa rakennustavan mukaan itä-länsisuuntaisesti siten, että alttari sijoittuu itäsakaraan ja sen taakse sakaristo. Kirkossa on noin 500 istumapaikkaa.
ALUN PITÄEN kirkon torni oli nykyistä korkeampi ja kirkon kello, myöhemmin myös toinen kello, sijoitettiin torniin. Erillistä kellotapulia ei tuohon aikaan suositeltu. Myöhemmin se kuitenkin katsottiin tarpeelliseksi, koska raskaat kirkonkellot soitettaessa saivat koko rakennuksen huojumaan ja oli vaarana, että kirkon rakenteet eivät kestäisi tätä rasitusta. Tapuli rakennettiin kirkon viereen vuonna 1855.
Kellotapulin piirustukset tilattiin Jaakko Kuorikoskelta, mutta niitä ei Intendenttikonttori kuitenkaan hyväksynyt, vaan lähetti tilalle oman ehdotuksensa. Tämä johti siihen, että kellotapulista ja kirkon tornista tuli epäsuhtaiset ja niin päädyttiin kirkon tornin madaltamiseen, jolloin se sai nykyisen muotonsa.
Kirkon saarnastuolin on tiettävästi veistänyt Jaakob Rijf itse. Saarnastuolin yhteydessä olevien enkelinpäiden tekijästä ei ole täyttä varmuutta. Kuitenkin niiden oletetaan olevan Rijfin sukulaismiehen taiteilija Erik Cainbergin veistämiä.
Alun perin kirkossa ei ollut minkäänlaista alttaritaulua. Vasta vuonna 1902 hankittiin kirkon alttaritauluksi jäljennös taiteilija Berndt Lagerstamin maalauksesta ”Jeesus Getsemanessa”.
Kirkon urut on sijoitettu niitä varten vuonna 1909 rakennetulle lehterille. Ensimmäiset niin sanotut pneumaattiset urut kirkkoon hankittiin Turun kaupunkilähetykseltä vuonna 1936.
Sinne ne oli siirretty Rymättylän kirkosta, jonne ne oli alun perin rakentanut ruotsalainen urkujenrakentaja Carl Wålström. Nämä urut korvattiin vuonna 1980 Hans Heinrichsin rakentamilla mekaanisilla 16 äänikertaisilla uruilla. Vanha Wåhlströmin rakentama kaunis urkufasadi sai kuitenkin jäädä paikalleen. Urkufasadi on siis vanhempi kuin kirkko itse.
Kirkon muu esineistö on osaksi saatu lahjoituksina ja osaksi hankittu vähitellen myöhempinä vuosina. Alussa kirkossa ei ollut minkäänlaista lämmitystä. Sittemmin sinne hankittiin kaksi ajalle tyypillistä korkeaa valurautaista pystyuunia. Nykyisin kirkossa on sähkölämmitys. Historiansa aikana kirkko on läpikäynyt useita peruskorjauksia
OMAN kirkon saaminen oli tuon ajan Kortesjärven talollisille melkoinen voimanponnistus. Historiatietojen mukaan Kortesjärven talojen lukumäärä vuonna 1793 oli 37 taloa käsittäen 12 manttaalia. Näiden talojen oli käytännössä vastattava kirkon rakentamisesta ja myös jatkossa sen ylläpidosta ja papin palkkauksesta sekä näiden lisäksi myös papin virkatalon ylläpidosta. Kortesjärveläiset olivat anoneet maaherralta Ahlborg nimisen papin virkatalon muodostamista Pitkäkankaan eli Oravakummun maapalstalle jo vuonna 1791 ja se erotettiin omaksi tilaksi vielä samana vuonna. Virkatalon suuruus oli ¼ manttaalia. Itse pappilarakennus valmistui vasta 1798.
Erityisesti alkuvuosina oli näiden rasitteiden hoitamisessa pienellä seurakunnalla suuria vaikeuksia. Seurakunnan väkimäärän ja sen mukana taloluvun kasvaessa tilanne vähitellen helpottui ja ajan myötä nämä asiat saivat lakisääteiset muotonsa ja rahoituksen pohjaksi tuli kirkollisvero.
Ympyrä sulkeutuu
Elämme vuotta 2024. Sama kirkko on edelleen paikallaan, mutta seurakunta on yhdistetty Kauhavan seurakuntaan. Seurakunnan taloudesta vastaaminen on alkanut tuottaa samoja vaikeuksia kuin mitä oli seurakuntamme alkuvuosina eikä tilanne näytä ainakaan helpottuvan. Väki vähenee ja sitä kautta vähenee myös kustannuksista vastaavien lukumäärä. Ympäri maata kirkkoja kylmenee. Näin valitettavasti käynee jonakin päivänä myös meidän kauniille kotikirkollemme Katariinan kirkolle.
Mauri Jokela
