MINULLA on ollut onni nähdä tekniikan käsittämätön kehitys 1960-luvulta alkaen. Vastaavaa kehitysjaksoa tuskin toista enää tulee. Tai kukapa sen tietää. Myös työelämässä on tapahtunut suuria muutoksia ja tapahtuu toki edelleen.
Aloitin oman työurani 1970-luvulla kesätöissä eri konepajoissa ja 1980 siirryin opiskelujen jälkeen lopullisesti työelämään. Siihen aikaan työnantajien ja työntekijöiden roolit olivat hyvin selkeät. Työnantaja antoi työntekijöille ohjeet ja määräykset ja työntekijä teki juuri niin kuin työnantaja määräsi. Kun työ tuli valmiiksi, työntekijät odottelivat uusia työmääräyksiä. Työntekijät olivat myös yhden työn tekijöitä eli sorvari ei mitenkään voinut tehdä vaikkapa jyrsintöitä, koska silloin olisi menty toisten työntekijöiden reviirille ja ehkä viety heiltä töitä.
Suomeen joihinkin edistyksellisiin yrityksiin rantautui 1980-luvulla niin sanottu japanilainen tuotantoajattelu, joka kehittyi Japanissa jo 1950-luvulla. Siinä yrityksen kaikista toiminnoista pyritään eliminoimaan turha työ, joka ei jalosta tuotetta ja josta asiakas ei todellakaan halua maksaa. Myös työntekijöille annetaan vastuuta ja samalla tietysti valtaa päättää tietyistä asioista. Tosin vastuun ottaminen oli usein työntekijöille kovin vaikeaa. Kovin hitaasti myös Lean-ajatteluna tunnettu toimintatapa Suomeen levisi, mutta nykyisin sitä sovelletaan jo laajasti suomalaissa yrityksissä erittäin hyvällä menestyksellä. Työntekijöiden toimenkuvat laajenivat, työntekijät ottivat vastuuta laadusta, tuotannonohjauksesta, kunnossapidosta, toimitusajoista ja monista muista tuotantoon liittyvistä tekijöistä ja työtyytyväisyys parani merkittävästi.
Tavoitteena on usein, että työnantaja hankkii tarvittavat koneet, työkalut, suojavälineet, materiaalit ja muutenkin pyrkii varmistamaan, että työntekijät voivat ongelmitta valmistaa asiakkaiden tilaamia tuotteita. Työnjohtajia ei nykyisin edes ole, vaan työntekijät osaavat tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Työnantajat haluavatkin kynsin hampain pitää kiinni osaavista työntekijöistään maksamalla heille kohtuullista palkkaa ja luomalla turvalliset ja viihtyisät työskentelyolosuhteet. Tuntuukin erittäin oudolta ja vastuuttomalta tämänhetkinen ammattiliittojen lietsoma vastakkainasettelu työnantajien ja työntekijöiden välillä. Kaiken maksaa kuitenkin lopulta asiakas ja jos asiakas kääntää selkänsä, ei mitään neuvotteluja enää tarvitse käydä.
Heikki Salmela
