TOISSA PÄIVÄNÄ näin joutsenia taivaalla. Tuli sääliksi niitä majesteettisia lintuja, sillä talvi ei ole vielä ohi, vaikka kalenterissa on kevät. Mitä ne syövät nyt ja missä ne piiloutuvat kylmältä…
Joutsenia katsellessani muistin laulun lapsuudestani. Se on lastenlaulu puutarhakiurusta, joka palasi keväällä ensimmäisten joukossa Ukrainaan. Se tuli hyvin aikaisin, kun oli vielä kylmä, mikä aiheutti minulle saman säälin tunteen.
Isoäidillä oli tapana sanoa, että puutarhakiuru yhdistää ihmiset Jumalaan: se lentää korkealle ja pyytää Häneltä hyvää satoa pellolla.
MYÖS pääskyset palasivat aikaisin. Isoisä tiesi, että jos pääskyset lentävät matalalla, niin maa on lämmin ja voit kylvää, mutta lintuja täytyy olla paljon, koska “yksi pääsky ei tee kevättä”.
Maaliskuun puolivälissä saapuivat haikarat. Kyläläiset ovat aina rakastaneet haikaroita. Puiset pesäkannattimet asetettiin usein katolle, jonne lintujen oli hyvä rakentaa pesänsä. Haikarat ovat uskollisuuden symboli, koska ne luovat perheen elinikäiseksi.
ILOITSIMME myös villihanhien ja ankkojen paluusta. Kun hanhiparvet lensivät, oli aika heittää olkia taivaalle ja sanoa: “Hanhet, hanhet, kantakaa olkia pesään ja antakaa meille kevätlämpöä!”. Nähdessään villiankat isoäiti sanoi: “Oi ankka, tuo kesä mukaasi, keltaista ruista ja sinisiä ruiskukkia.”
Harakka, kuten Suomessakaan, ei lennä parvessa, vaan asuu ihmisten lähellä ympäri vuoden, mutta sillä on ristiriitainen maine, koska se ryöstää usein pienempien lintujen pesiä ja syö niiden munia. Isoäidilläni oli tapana sanoa tästä linnusta: “harakka hännän päällä toi”, eli joku kertoi jotain salaa. Kun en kirjoittanut kauniisti kouluvihkoon, isoäitini nuhteli minua “harakan varpaista.”
Käki saapui keväällä viimeisenä “sulkien lintujen saapumisajan” ja ensimmäisenä lensi pois syksyllä “avaamalla” sen. Tämä lintu tunnetaan ennustajana, koska kun he kuulivat sen metsässä, he kysyivät äänekkäästi: “Käki, käki, kerro kuinka monta vuotta elän!”. Ja sitten he kuuntelivat tarkasti ja laskivat kuinka monta kertaa linnun ääni sanoisi “ku-ku!”.
EN voi olla muistamatta suosikkiani – satakieltä, jonka lauluja kuullaan eniten illalla. Satakielen laulaessa kaikki vaikenivat ja kuuntelivat. Tästä linnusta on kirjoitettu monia runoja ja lauluja.
Jo maaliskuussa lintuja tapaamalla valmistauduttiin pääsiäiseen munia värjäämällä, joissa linnut esiintyvät usein symbolien ja koristeiden joukossa. Aikoinaan oli myös yleinen käytäntö tehdä pääsiäis”kyyhkysiä” – lintuja, joilla on pääsiäismunarungot vahapäillä ja paperipyrstöillä ja -siivillä. Lintukuvia säilytetään edelleen kaikessa ukrainalaisessa taiteessa, kansanperinteessä, perinteisissä leivonnaisissa kuten korovai ja pasha.
Svilana Zubenko
