Luoma-ahon kylä porskuttaa eteenpäin omalla tyylillään – ”Piti laittaa pata päähän, että väki hiljeni” 

Hilkka Luoma-aho (vas.) kertoo, että kylätalolla on riittänyt syntymäpäiväjuhlia lähes joka viikonlopulle. Pomppulinna ja kiipeilyseinä toimivat hyvänä vetonaulana. Kuva: Johanna Korkea-aho.
Hilkka Luoma-aho (vas.) kertoo, että kylätalolla on riittänyt syntymäpäiväjuhlia lähes joka viikonlopulle. Pomppulinna ja kiipeilyseinä toimivat hyvänä vetonaulana. Kuva: Johanna Korkea-aho.
Julkaistu:
Kategoria:
,
Aihe:

VUODEN 2019 kyläksikin valittu Luoma-aho on täydellinen esimerkki siitä, että kun löytyy tahtoa, löytyy myös keinoja. Kun omalle kylälle on haluttu toimintaa, sitä on järjestetty. Toki se on vaatinut suunnittelua, avustuksien hakua ja tuhansia talkootyötunteja kylätalon rakentamiseen.  

–Tekijöistä ei ollut pulaa missään vaiheessa. Alussahan miehistä kukaan ei uskaltanut rakennusvaiheessa jäädä talkooväestä pois, kun silloin ei olisi kuullut, mistä sinä päivänä puhutaan, vitsailee Luoma-ahon Kyläyhdistyksen rahastonhoitaja Hilkka Luoma-aho

Yhteisöllisyys on kyläläisille tärkeä arvo. Tapahtumilla halutaan vaalia sitä ja samalla taistella lisääntyvää yksinäisyyttä vastaan. Hilkka kertoo käytännön esimerkin huolenpidosta, ihan hiljattain tapahtuneen. 

–Meillä oli täällä kylätalolla tilaisuus ja tiedossa oli, että eräs rouva oli sinne tulossa. Häntä ei kuitenkaan näkynyt, eikä puheluihin vastattu. Kaksi kyläläistä hyppäsi autoon ja he ajelivat katsomaan, että onko joku hätänä. No, ei siellä hätää ollut. Rouva oli vain ajatellut ottaa pienet tirsat ja olikin nukkunut aiottua pidempään, puhelin äänettömällä, naurahtaa Hilkka. 

–Täällä on aina katsottu toisten perään sillä tavalla, että jos jotakuta ei ole ihmisten ilmoilla pariin päivään nähty, soitetaan tai mennään käymään ja varmistetaan, että kaikki on hyvin. 

TÄLLÄ hetkellä kylätalo on ahkerassa käytössä. Se palvelee kaikenikäisiä ja monenlaisia tapahtumia. Myös kyläyhdistyksen oma toiminta on ollut suosittua. 

–Erityisesti senioreiden päiväpiirin suosio suorastaan ryöpsähti käsiin. Alun perin ajatuksena oli kokoontua joka toinen viikko käsitöiden ja lukupiirin merkeissä. Ajateltiin, että kyllä sinne varmaan muutama ilmaantuu paikalle. Tulihan niitä, parhaimmillaan ryhmissä on yli kaksikymmentä naista. Tärkeintä on kuulumisten vaihto, aina ei ehdi edes käsitöitä tehdä, kertoo Hilkka.  

–Olen sellaisen lehmän kellon ottanut käyttööni, jota kilkuttamalla yritän saada huomiota. Kerran sekään ei kuulunut puheensorinan läpi, joten laitoin sellaisen arpapadan päähäni. Vasta silloin väki hiljentyi katsomaan, että mikähän tuolla on hätänä, jatkaa Hilkka nauraen. 

Toimintaa halutaan jatkossakin ylläpitää monipuolisesti. Se on yhtä aikaa sekä valinta, että velvollisuus. 

–Rakentamisesta jäi kyläyhdistykselle aika paljon pankkilainaa. Meidän velvollisuutemme on toimia, jotta asia saadaan hoidettua! 

Hilkka ja pata. Kuva Hilkalta.
Päiväpiirissä on rento tunnelma. Viimeksi pupuksi pukeutunut Hilkka jakoi pääsiäismunia ryhmäläisille.

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti