MASNYTSIA (laskiainen) Ukrainassa alkaa 11. maaliskuuta ja kestää maaliskuun 17. päivään. Masnytsia edeltää pääsiäistä edeltävää suurta paastoa. Juhlan aikana oli humoristinen tapa kiinnittää keppi naimattomien käsiin tai jalkoihin. He vitsailivat – naimaton, tuo polttopuita mukaasi! Se on puupalikka, tukki tai keppi, joka on kääritty pellavakankaaseen kuin vauva. Ja koska kukaan ei halunnut vetää tukkia perässään, he maksoivat sen värikkäillä nauhoilla, tansseilla, lauluilla tai ruoalla ja juomalla.
Toinen riitti on Marena-nimisen hahmon polttaminen, joka symboloi talven täydellistä lähtöä ja kevään täydellistä saapumista. Sotaa edeltävinä aikoina jokaisella ukrainalaisella asutuksella vietettiin kansanperinteen ja etnografisten ryhmien esityksiä, hauskoja pelejä, hauskanpitoa, kilpailuja, seppäpajoja, Motanka-nukkeja, leluja kuivasta ruohosta ja monenlaista muuta viihdettä.
Lomaa vietetään runsain mitoin, ruokaa on paljon tarjolla. Onhan paastonaikaa seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä.
Jos ei aina ollut mahdollista syödä hyvin, vitsailtiin: “Tyhjät ihmiset lupasivat juustoa ja voita, mutta ei nopeasti”. Tai: “Teurastaja petti: Hän viittasi voilla ja juustolla, mutta ei keittänyt nyytiä”. Maanantaista keskiviikkoon isoisäni ja isoäitini työskentelivät edelleen, ja torstaista he juhlivat: sukulaiset, kummiset, naapurit vierailivat toistensa luona, järjestivät juhlat.
MASLYANALLA isoäitini valmisti maitotuotteita. Tällä viikolla ennen paastoa oli jo kiellettyä syödä lihaa, ihraa ja eläinrasvoja, mutta tabu ei vielä ulottunut maitoon ja muniin, joita ilman voinen taikina ei ole valmis. Joka päivä valmistettiin kotona kotitekoisia nyyttejä juustolla, runsaasti voilla tai smetanalla maustettuna. Se oli viikon pääateria. Oli sanonta: “Odota, kokkare, Masnitsa tulee luoksesi!”. Oli myös muita sanontoja ja sananlaskuja: “Varenikit tuovat siihen pisteeseen, että he eivät edes anna leipää”; “On polttopuita ja vettä, jos olisi juustoa ja jauhoja, keittäisin nyytit!”; “Et voi pilata nyyttejä smetanalla”; “Jumala siunatkoon – Masnytsia, syödään nyytit!”
Isoäiti leipoi pannukakkuja, voiteli ne voilla ja täytti munalla soseutetulla juustolla. Tein juustokakkuja kermalla ja ryazhankalla. Isoäiti teki paljon ryazhankaa, maitopuuroa ja maitohyytelöä.
Oli sopivaa pyytää anteeksi kaikilta sukulaisilta. “Anteeksiantosunnuntaina” he pyysivät molemminpuolista anteeksiantoa tahattomista tai tahallisista loukkauksista. Tapaamisessa ihmiset kumartuivat toisilleen kolme kertaa ja sanoivat: “Anteeksi!”. Vastauksena he sanoivat: “Jumala antaa anteeksi.”
Nyt on mukava muistella niitä vanhoja hyviä rituaaleja, joita kylän vanhat asukkaat noudattivat ja joihin minä lapsena kiinnostuneena osallistuin.
Svitlana Zubenko
