ELÄKEUKKONA tulee maailman menoa katseltua sivusta joskus huolestuneena, joskus huvittuneena ja toki usein myös mielen pahoittaen. Venäjän sodan uutisointia toki eläkeukkokin seuraa huolestuneena ja samoin menossa olevaa poliittisen lakon uutisointia. Huvittavaa on esimerkiksi jokaisessa uutislähetyksessä kerrotut suomalaisten NHL-pelaajien maalit tai maalisyötöt ja jopa maalittomat pelit. Mieli taas on helppo pahoittaa, kun kuuntelee, kuinka Suomen kieltä pahoinpidellään tunkemalla sekaan englannista väännettyjä sanoja tai suoria lainauksia. Siinä on menty ihan nekstille levelille.
Mutta niistä lakoista. Muistan, kun aloitin työt teollisuudessa 70-luvulla, niin myötätuntolakkoja tuntui olevan yhtenään. Missä vain Suomessa oli joku riita-asia työnantajan ja työntekijöiden välillä, meni monta sivullista yritystä myötätuntolakkoon. En muista kuinka lakot tehosivat, mutta vastakkainasettelu oli kovaa. Lakoilla pyritään aina painostamaan työnantajaa maksamaan parempaa palkkaa ja antamaan työntekijöille muitakin etuisuuksia. Siinä on iso periaatteellinen virhe, sillä työntekijöiden palkat maksaa aina lopulta asiakas, jolle yritykset tuotteitaan myyvät. Työnantajan rooli on tehdä asiakkaan haluamia tuotteita niin tuottavasti ja laadukkaasti, että pystyy asiakkailta saaduilla rahoilla maksamaan työntekijöiden palkat sekä hankkimaan materiaalit ja koneet tuotantoa varten. Jos työnantaja ei pysty maksamaan kunnon palkkoja, sen tuote voi olla huono tai kilpailukyky ei riitä markkinoilla.
LAKKOJA ei voi oikein mitenkään kohdistaa asiakkaita kohtaan, sillä silloin ne vain ostavat tavaransa muualta olkiaan kohauttaen. Pakko siis jatkaa samaa perinnettä ja painostaa työnantajia, jotka koettavat sitten neuvotella asiakkailta parempia hintoja tuotteistaan, jotta voivat maksaa työntekijöille kunnon palkat, ostaa työkalut ja materiaalit ja hankkia tuotantoonsa uusia, tehokkaampia koneita.
Olen itsekin ollut 80-luvulla lakossa ja se olikin kova taisto. Tupruttelin siihen aikaan tupakkaa askin päivässä ja jossakin vaiheessa alkoi järki voittaa. Oli pakko alkaa tupakkalakkoon. Ensin oli muutaman päivän tunnustelulakkoja, jotka murtuivat nopeasti. Sitten kokeilin satunnaislakkoa polttamalla sikarin silloin tällöin, mutta pian sikareita paloi yhtä paljon kuin aikaisemmin savukkeita. Lopulta päätin, että lakkopelleily loppuu ja niin loppui myös tupakointi. Mietin olisiko ay-väelle nälkälakko tehokkaampi kuin valtavia tappioita aiheuttavat poliittiset lakot.
Heikki Salmela
