Koululaisen päivä talvella 1941 

Nimimerkki EL muistelee koululaisen päivää vuonna 1941. Kuva: Freepik.
Nimimerkki EL muistelee koululaisen päivää vuonna 1941. Kuva: Freepik.

OOOH, haukotuttaa. Äiti on jo käynyt herättämässä. On noustava. Sitten vaan pesulle ja pukemaan. Ulkona on lauha talvinen ilma. Yöllä on satanut vähän lunta. Otan varpuluudan talon seinustalta ja alan lakaista polkua tielle asti, lumi on kevyttä ja polku hyvän näköinen. 

Aamu on vielä hämärä, talojen ikkunoista näkyy valoja, on joulun tuntuinen aamu. Haen maitohinkin sisältä ja menen Osuuskaupan maitopuolelta ostamaan maitoa. Ostoskupongilla saamme kolme litraa maitoa päiväksi.  

Kun tulen kotiin, äiti on jo keittänyt ruisvelliä. Syön sitä voileivän kanssa ennen kuin lähden kouluun. Kouluun on matkaa noin pari kilometriä, jonka teen kävellen. Koulun seinustalla on pystyyn nostettuja kelkkoja ja suksia. Varovaisuussyistä. On sota. On parempi, ettei ilmasta nähdä onko talossa koulu tai jokin muu paikka, jossa on ihmisiä. 

Uskontotunnin jälkeen meillä on laskentotunti. Opettelemme aikalaskuja. Minulle ne tuottivat vähän vaikeuksia ja vierustoverini nauroi minulle, kun sain ikäni niin vanhaksi. En välittänyt hänen kiusoittelemisestaan, hänhän on niin etevä poika. Ruokatunnilla opettajalla oli jotakin menoa ja hän määräsi minut jakamaan ruokaa. Jos joku häiritsee luokassa, niin Eila saa lyödä kauhalla päähän, sanoi opettaja lähtiessään. 

Kun ruokailu oli ohi, alkoivat käsityötunnit. Pojat menivät puutöihin ja tytöille opetettiin kutomista. Ne, joilla ei ollut lankaa kutomista varten saivat mennä koulun keittolaan kuorimaan perunoita huomista keittoa varten. Kun tulin kotiin, hellan kulmalla oli minulle lämmin ruoka. Sitten tein läksyt, ne halusin tehdä heti, että loppupäivä olisi sitten vapaa. Autoin äitiä tai olin kavereiden kanssa ulkona. 

Iltapäivällä viiden jälkeen syötiin illallinen. Sen jälkeen minun piti tiskata. Mutta, aina ennen kuin rupesin tiskaamaan, oli käytävä katsomassa Osuuskaupan näyteikkunat, olisiko sinne ilmestynyt mitään uutta katseltavaa. Ilta oli samanlainen kuin aamulla, hieman hämärä ja talojen ikkunoista loisti sama valo kuin aamulla. Kun olin tiskannut, saatoimme sisarusten kanssa pelata jotakin lautapeliä kuten myllypeliä tai tammipeliä. 

Kahdeksan maissa talo hiljeni. Oli aika mennä nukkumaan, että jaksaa herätä aamulla. Villasukat jalkaan, ettei tule kylmä, sanoi äiti.     

EL

Historian havinaa löytyy näistäkin jutuista

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti