KANSAINVÄLISEN äidinkielen päivän aattona, jota vietetään kaikkialla maailmassa 21. helmikuuta, en voinut olla kirjoittamatta kielistä, koska se on minulle erittäin ajankohtainen nyt. Tänään päätin kirjoittaa ajatukseni äidinkielestäni ukrainasta ja uudesta, minulle aiemmin tuntemattomasta, mutta jo äidinkielestäni.
Ukrainassa vietetään joka vuosi lokakuun 27. päivänä Ukrainan kirjoittamisen ja kielen päivää. Tänä päivänä muistetaan pastori Nestor Kronikirjailijan, slaavilaisen kirjallisuuden luojien Kyrilloksen ja Metodiuksen ideoiden seuraajan, muistoa. Modernin ukrainan kielen luoja oli diplomaatti Ivan Kotlyarevskyi (09.09.1769-10.11.1838), elävän kansankielen pohjalta kirjoitettujen teosten “Aeneas” ja “Natalka Poltavka” kirjoittaja. Hieman myöhemmin Taras Shevchenko (09.09.1814-10.09.1861) osoitti runoudellaan ukrainalaisen kirjakielen yhtenäisyyttä kansankielen kanssa ja nosti ukrainan kielen maailman kirjallisten kielten tasolle. 27. lokakuuta 2000 lähtien Ukrainassa on pidetty koko Ukrainan kansallista yhtenäisyyttä koskevaa sanelua, jonka on järjestänyt Radio Ukraine. Tätä kutsutaan syksyn massiivisimmaksi flash mobiksi. Radiosanelun teksti koostuu 100-120 sanasta ja se sanelutaan radion kautta. Osallistuja kirjoittaa sanelun käsin tai pistekirjoituksella ja lähettää teoksensa 15 minuutin kuluessa radiosanelun lukemisesta sähköpostiin, Facebookiin tai Viberiin Radio Home Ukrainen osoitteeseen. Sitten teksti julkaistaan sivustolla. Kampanjan järjestäjät etsivät virheetöntä työtä ja palkitsevat osallistujia, jotka suorittavat tehtävän virheettömästi. Joulukuussa Radio Ukraina julkistaa voittajien nimet ja analysoi yleisimmät virheet.
Suomen kielen oppiminen on elintärkeää
OPISKELLESSANI suomea sain netistä selville, että vuodesta 1960 lähtien joka vuosi 9. huhtikuuta on vietetty kansallista juhlapäivää – suomen kielen päivää tai suomen kirjallisen kielen perustajan Mikael Agricolan päivää, joka kuoli vuonna 1557. Mikael Agricola – piispa, ensimmäisen suomenkielisen kirjan – aakkosten – kirjoittaja käänsi myös Uuden testamentin Suomen kansalle ja antoi merkittävän panoksen kulttuuriin. Tänä päivänä on perinteisesti nostettu kansallislippu salkoon.
Minulle Ukrainassa asuminen koti, työ ja vapaa-aika eivät liittyneet muihin maihin ja vieraisiin kulttuureihin. Elin elämäni tuntematta tarvetta vieraalle kielelle. Siksi oppilaitoksissa hankittu vieraan kielen taito jäi vain koulutuksen aikana saaduiksi arvosanaksi. Nyt suomen kielen oppiminen on minulle elintärkeää. Opiskelemalla kieltä itsenäisesti löydän uuden kulttuurin, historian, minulle täysin tuntemattoman uuden ajattelun ja maailmankatsomuksen maailman, yksinkertaisen kommunikoinnin ja keskinäisen ymmärryksen mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Olen aivan uuden tiedon alussa – se on erittäin jännittävää.
Svitlana Zubenko
