MUISTELIN aikaisemmassa jutussani, kuinka puita kaadettiin pokasahalla ja tukkeja ajettiin hevosen vetämällä reellä tien varteen. Tukkipuiden latvoista ja ohuemmista puista tehdään selluloosaa ja paperia. Näistä puista on käytössä monta nimitystä eli puhutaan ihan vain paperipuista, pinotavarasta, propseista, puriloista tai pölleistä. Taannoin pölleistä tehtiin yleensä kaksimetrisiä, mutta metrin mittaisiakin tumppeja saatettiin tehdä. Pöllien tie metsästä oli sama kuin tukeillakin eli pokasahalla puut nurin, karsinta, katkominen ja hevosella pois metsästä.
Aina liki 1960-luvun puoliväliin Järviseudulla tai ainakin Vimpelissä pöllit uitettiin Lappajärven yli Ähtävänjoen suulle ja siitä Pietarsaareen tehtaalle. Sen jälkeen puut alettiin kuljettaa kuorma-autoilla, ja niin tehdään edelleenkin. Pyhälahden miehet muistelivat, että Pyhälahden Saunaniemestä uitto loppui 60-luvun alussa, mutta Museoviraston kuvien mukaan uitto jatkui Kurejokisuulta ainakin vielä vuonna 1964.
SIIHEN AIKAAN sellutehtailla ei ollut tekniikkaa pöllien kuorimiseen ja niinpä ne kuorittiin heti metsässä tai ajettiin rannoille niin sanotuille lansseille, jossa kuorinta eli parkkaus tapahtui. Pöllit pinottiin kuorimisen jälkeen harvoihin pinoihin, jotta ne ehtisivät kuivahtaa ennen uittoa. Itse olin vielä liian pieni pöllien parkkaukseen, mutta muistan hyvin, kun miehet kuorivat pöllejä Pyhälahden rannassa ja kuinka tienoon täytti raikas pihkan tuoksu. Työ oli hidasta ja aika raskastakin, joten ensimmäiset parkkuukoneet ilmestyivät markkinoille viimeistään 1960-luvun alussa. Pian tehtaat kehittivät omaa prosessiaan niin, että pöllit voitiin ottaa vastaan kuorimattomina.
MUISTAN hämärästi, kun Pyhälahden rannan pieni lahti ympäröitiin puomeilla ja pöllit siirrettiin veteen puomien sisäpuolelle ja lopulta koottiin isoksi lautaksi, jonka hinaaja eli ”pukseeri” hitaasti veti Niskan suulle. Pyhälahden miehet muistelivat kuinka Kaartuselta oli tuotu valtavia valmiiksi parkattuja pöllikuormia ja purettu ne suoraan järveen. Lautoista karkasi pöllejä aika paljon ja niitä ajautui rannoille, josta ne jonnekin häipyivät. Sanottiin, että yhtiön miehet kävivät keräämässä pöllit pois, mutta en sellaista koskaan nähnyt. Pöllit saattoivat ajelehtia järvellä pitkiäkin aikoja ja hiljakseen vettyä niin, että toinen pää vajosi alaspäin ja toinen jäi killumaan lähelle pintaa tai sen ylikin. Sellaiset olivat erittäin vaarallisia veneilijöille ja aina oli oltava erityisen varovainen järvellä ajellessa.
Heikki Salmela
