Aluksi noyrä kiitos KJV:n suunnistusjaostolle, luovutitte minulle Jaakko Vainionpään kiertopalkinnon Kitkalla suunnistuskauden päätöstilaisuudessa. Olimme yhteydessä Jukka Kallion kanssa mökin vuokrauksesta. Siinä tuli suunnistus puheeksi ja mainitsin tästä saamastani huomiosta. Jukka vastasi näin: ”onneksi olkoon! Mun mielestä on arvokkain tunnustus, jonka voi saada talkootyöst,ä ja Jaakon lahjoittamana. Jaakko on Kortesjärven mister suunnistus, oli mun luokanvalvoja, neuvoi mun alkuun suunnistuksessa, resuttiin yhdessä tuhansia kilometrejä ympäri Suomea vuosien mittaan. Hieno mies, varmaan olen oppia ottanut hänestä opettajana. Ja luokanvalvojana.” Tästä ei muuta tarvitse sanoa, Jukka sanoi kaiken.
Sitten esittelen lukijoille itseni, sen osan jolla on merkitystä suunnistukseen. Muutin tänne Kortesjärvelle paluumuuttaja 15-vuotta sitten. Olin silloin 70-vuotias. Olen sairastanut kolme erillistä syöpää, kaksi toimenpidettä sydämen ohituksessa ja sokeritauti minulla on ollut 33 vuotta. Iltarasteilla olen käynyt tänä aikana laskujeni mukaan noin 500 kertaa. Kökkätyössä aina silloin kun apua on tarvittu.
Sitten otsikkoon. Tarve kirjoittaa tuli kahta kautta. Lähes viikottain on tietoa nuorten ihmisten huonosta kunnosta. Toki kaiken ikäisten. Tilanne on niin hälyttävä, että se vaikeuttaa ihmisten jokapäiväisiä toimia. Ja nuoret ovat kaikkien huonokuntoisimpia maaseudulla ja vielä Etelä-Pohjanmaalla. Syy on selvä, oppilaat kouluihin kuljetetaan täällä maaseudulla jokaisen porraspäästä. Tämän edun on isät ja äiteet riidelleet lapsilleen. Kaupungeissa sentään on pakko kulkea jalan helposti kilometri, kaksi.
Toinen oli huomio Kitkan palkintojen jaosta. Vähän oli palkittavia nuoria. Kouluissa jokatapauksessa saadaan valmiudet elämään ja liikkuminen on yksi elämisen ehto, syömisen jälkeen tärkein. Suunnistus sopii kaikille, se on laji joka fyysisen ponnistuksen lisäksi tarvitsse myös ”päätä”. Eli se on mielenkiintoinen. Suorituspaikat on olemassa, metsät ja luonto on ympärillä. Urheiluseurat, Kortesjärvellä KJV, on kartoittanut radat. Tarvitsee vain kompassin ja emitin. Ne kaupunki voi hankkia. Kortesjärvellä tarvitaan niitä noin 20-30, sillä kaikilla luokilla ei ole yhtä aikaa liikuntaa. Kouluaikana on vuodessa 4-5 kuukautta sulaa keliä, jona aikana voi suunnisttaa.
Lopuksi: Jaakko Vainionpää oli intohimoinen suunnistuksen harrastaja. Hän käytti paljon myös vapaa-aikaansa siihen. Tätä se ei välttämättä tarvitse, opettajilta riittää terve ajattelu, tarjota ja harrastaa sellaista lajia, josta on hyötyä oppilaan kunnon kohottajana ja ylläpitäjänä.
Suunnistus on siihen minun mielestäni paras.
Seppo Ylilammi
