KESÄLLÄ on tullut käytyä monesti Pohjois-Savossa. Siellä on kauniita maisemia. Erityisesti järvet ja korkeat mäet sykähdyttävät Etelä-Pohjanmaalla asuvaa, tasaisiin maisemiin tottunutta. Pohjois-Savossa on tullut käytyä Kuopion Tuomiokirkossa. Yli 200 vuotta vanhassa kirkossa on erittäin puhutteleva viesti: “OH CRUX, SPES UNICA”, ”TERVE RISTI, AINOA TOIVO”. Voiko puhuttelevampaa sanaa olla?
Roomalaiskirjeessä Paavali syventää ajatusta: “Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti”.
Meillä kenelläkään ei ole omia eväitä taivaaseen pääsemiseksi. Jokainen meistä on karkumatkalla Taivaan Isästä. Meillä ei ole puhtautta, ei pyhyyttä. Parhaat tekommekaan eivät tee meistä taivaskelpoisia. Kaikki meistä ovat syntisiä. Mutta onneksi Jeesuksen “eväät” Golgatan ristillä riittävät. Taivaan Isä antoi Golgatalla “kaikkensa” – oman Poikansa – ristille meidän edestämme, jotta saisimme anteeksi, jotta meistä tulisi “taivaskelpoisia”.
“Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2.Kor.5:21.)
Rippileirillä minulla on mukana pieni puinen kämmenristi, jonka Lappeen seurakunnan nuoriso-ohjaaja on antanut minulle. Puisessa kämmenristissä on syvällinen sanoma. Voin tarttua käsilläni ihan konkreettisesti ristiin. Tarttuessani ristiin saan muistutuksen siitä, että Jeesuksen Golgatan työ on juuri minua varten. Jeesus on ristillä minut lunastanut – minut sovittanut. Tie taivaaseen on avattu. Kallis hinta on maksettu, että pääsisimme Jumalan lapsiksi. Armo kuuluu minulle ja sinulle. Tartutaan uskonkäsivarrella synteinemme tuohon ristiin, että saisimme armon osaksemme oikeaan aikaan.
“OH CRUX, SPES UNICA – TERVE RISTI, AINOA TOIVO”
Harri Silvolahti
