Ihmiskunnan historia ei ole tapahtumia tai lakeja, vaan ihmisiä 

Koko ukrainalaisten elämä liittyy hyvin läheisesti pyyhkeeseen: siihen asetettu leipä ja suola ovat merkki vieraanvaraisuudesta ja suuresta kunnioituksesta vieraita kohtaan.
Koko ukrainalaisten elämä liittyy hyvin läheisesti pyyhkeeseen: siihen asetettu leipä ja suola ovat merkki vieraanvaraisuudesta ja suuresta kunnioituksesta vieraita kohtaan, kirjoittaa Svitlana kolumnissaan.
Julkaistu:
Kategoria:
, ,

IHMISKUNNAN historia on tarinoita ihmisistä. Tykkään todella tarkkailla ihmisiä ja luontoa, oppia jotain uutta itselleni. Kaikki on minulle uutta Suomessa. Vieraillessani kirjastoissa näin Suomen kansallisvaatenäyttelyn. Vaatteet vaihtelivat alueen mukaan, johon ne kuuluivat. Näin myös yhteisiä elementtejä ukrainalaisten kansallisvaatteiden kanssa, kuten brodeerauksia, luonnonkankaita, joista valmistetaan vaatteita ja nahkakenkiä.  

Näin puisia kehruupyöriä ja kutomakoneita Suomen kirpputoreilla. Ukrainalaiset tekivät samoilla kehruupyörillä lankoja hampusta, pellavasta ja lampaanvillasta. Vaatteiden ompelukankaita kudottiin kangaspuilla, tehtiin päiväpeitteitä ja mattoja. Opin kansani kulttuurin ja historian isovanhemmiltani, en kirjoista. Ukrainasta ei tuolloin ollut kirjoissa mitään. Neuvostoliitto, johon Ukraina kuului vuosina 1943–1991, kirjoitti kuvitteellisesta ukrainalaisesta kulttuurista.  

Olin lapsi, joka oli usein sairas. Vanhempani työskentelivät paljon. Vietin suurimman osan ajastani isovanhempieni luona. He kasvattivat minut ja antoivat minulle peruskoulutuksen. Opin lukemaan hyvin 5-vuotiaana. Luin tuolloin isoisäni sanomalehtiä, jotka postimies toi. Isoisä ja isoäiti olivat ahkeria ihmisiä, he rakastivat maataloustyötä. Tilalla oli paljon karjaa: kaneja, nutrioita, hanhia, kanoja, ankkoja. Isoisäni teki myllyn jauhojen valmistamiseksi. Isoisä rakasti kyyhkysiä kovasti. Kyyhkyset asuivat jokaisen navetan ullakolla.  

ISOISÄNI ompeli erittäin taitavasti naisten ja miesten vaatteita. Hän osasi ommella hatun eläimen turkista, takin, tai puvun. Isoäiti ompeli nahkakenkiä. He viljelivät maata kausiluontoisesti ja talvella kehrättiin ja ommeltiin vaatteita myyntiin. Isoäidilläni oli paljon kirjontaa kotonaan. Sukeltaessani lapsuuden muistoihin, katsellen kirjastossa kirjailtuja suomalaisten vaatteiden elementtejä, menetin ajantajun. Kuvittelin suomalaisen isoäidin, joka kirjoittaa taitavilla käsillään tällaista kauneutta.  

Ukrainan kirjontataiteen alkuperä on ikivanha. Kirjonnan päätarkoitus on koristella vaatteita ja juhlallisia koristekankaita. Pitkän ukrainalaisen kirjontahistorian aikana kansankäsityöläiset ovat luoneet noin sata erilaista kirjontatekniikkaa. Jokainen Ukrainan oblasti käyttää omaa alueellista teknologiaansa. Brodeerattujen kuvioiden merkitys välitettiin sukupolvien kautta suullisessa muodossa tukemalla perinteisiä symboleja. Ukrainan tyylisistä vaatteista on nyt tullut erittäin suosittuja. Ukrainan kansan arkeen ja vapaapäiviin liittyy usein vuosisatojen läpi kulkeneita mielenkiintoisia tapoja ja rituaaleja. Puhun ukrainalaisista rituaaleista seuraavissa artikkeleissa. 

Svitlana Zubenko 

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti