JÄRVISEUDUN SANOMIEN teemavuosi 2024 painottuu kohtaamisiin. Teemaan liittyen käynnistyy tammikuussa yhteistyö Vimpelissä asuvan ukrainalaisen Svitlana Zubenkon kanssa. Svitlana aloittaa lehdessämme kirjoittelun kolumnilla, jonka ajatuksena on tuoda ukrainalaista kulttuuria tutuksi suomalaisille.
–Vieraillessani Vimpelin, Seinäjoen ja Alajärven kirjastoissa näin vain vähän kirjoja ja artikkeleita Ukrainasta, ukrainalaisista tavoista ja perinteistä. Haluaisin kirjoitella niistä, jotta meille ukrainalaisille turvapaikan antaneet ihmiset tietäisivät Ukrainasta ja ukrainalaisista enemmän, ilman politiikkaa, sanoo Svitlana.
Artikkeleiden kirjoittaminen on hänelle tuttua aiemmasta työstä Ukrainassa.
–Minulla on oikeustieteen tutkinto ja ukrainan kielen, kirjallisuuden ja ulkomaisen kirjallisuuden opettajan koulutus. Työskentelin yli kaksikymmentä vuotta Ukrainan julkishallinnossa. Valmistelin muun muassa asiakirjoja aluehallinnon johtajalle, kirjallisia vastauksia ylempien viranomaisten kirjeisiin ja kansalaisten vetoomuksiin ja julkaisuja paikallisiin tiedotusvälineisiin. Myöhemmin työskentelin toimittajana kahdessa lehdessä. Toinen oli kaupungin sanomalehti ja toinen yksityinen. Kaupungin lehti kertoi kaupunginvaltuuston työstä, yhteisöstä, ihmisten elämästä ja nykyhetkestä. Yksityisessä lehdessä kerrottiin maatalouteen liittyvistä asioista, kertoo Svitlana.
–Sitten sota muutti minun ja tuhansien muiden ukrainalaisten elämän, ja kesäkuussa 2022 olin jo Suomessa.
UKRAINAN ja Suomen kulttuureista hän löytää paljon samankaltaisuuksia.
–Alajärven kirjastossa oli esillä Suomen kansallisvaatteita. Näin, että vaatteet ovat erilaisia asuinalueen mukaan. Vaatteet oli tehty huolella ja rakkaudella. Kansoillamme on paljon yhteistä näissä asioissa, kertoo Svitlana.
–Netistä etsin lisätietoa suomalaisista kansallispuvuista, koska myös minä haluan oppia tuntemaan Suomen kansaa paremmin. Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä: suomalaiset syövät makeaa suolaisen kanssa, hän nauraa.
Suomen kieltä Svitlana kertoo opiskelevansa itsenäisesti, mutta helppoa se ei ole.
–Suomen kielessä ei käytetä juurikaan prepositioita, se tuntuu hankalalta. Luotan kuitenkin siihen, että kielitaitoni karttuu vähän kerrallaan. Opiskelen sanoja esimerkiksi televisiosta ja lasten kirjoista. Puhelimesta löytyvä kääntäjä helpottaa asiointia.
SVITLANA näyttää puhelimestaan kuvia upeasta ruusutarhastaan Ukrainassa. Koti-ikävä yllättää kuvia katsellessa.
–Kotini on Zinkivin kaupungissa Poltavan alueella. Siellä on toistaiseksi kaikki hyvin, mutta sota on vain 40 kilometrin päässä. Täällä minulla on kuitenkin kaikki hyvin, kiitos välittävien ja hyväsydämisten suomalaisten.
