Puita nurin pokasahalla ja monitoimikoneella

Tukinajoa reellä. Kuva: Suomen metsämuseo.
Tukinajoa reellä. Kuva: Suomen metsämuseo.

TALOT lämmitettiin aina 1960-luvulle asti pääasiassa puilla ja sehän tarkoitti sitä, että miehet kulkivat talvet metsätöissä tekemässä polttopuita. Puut kaadettiin pokasahoilla, karsittiin kirveillä, katkottiin metrin pätkiin ja lopuksi halkaistiin kirveillä ja pinottiin siisteihin pinoihin kuivumaan. Myös tukkipuut ja niin sanotut paperipuut katkottiin pokasahoilla, karsittiin kirveillä ja kuormattiin hevosen vetämään rekeen ajattavaksi pois hakkuualueelta.

Itse en ole pokasahalla puita kaadellut enkä juuri muitakaan metsätöitä suuremmin tehnyt, mutta olin mukana pikkupoikana isän matkassa, kun hän teki metsätöitä yllä kuvatuilla menetelmillä. Mieleen jäi erityisesti kuorman teko rekeen, kun hän erittäin taitavasti vipusi raskaat tukit siististi rekeen. Samalle hakkuutyömaalle ehdittiin tukkeja ajamaan isän ostamalla traktorilla, mutta kovin se oli vaivalloista, kun ei ollut ketjuja renkaisiin ja traktori ei ollut nelivetoinen. Traktori jäi nimittäin kiinni yhtenään paksussa hangessa raskas tukkireki perässään.

Pian alkoi moottorisaha yleistyä ja metsätyö muuttui täysin. Metsätyöntekijöitä kutsuttiin aikoinaan tukkijätkiksi, mutta 60-luvulla alettiin yleisesti puhua metsureista. Metsureita olikin melkoinen joukko ja metsureita käsittääkseni arvostettiin työn vaativuuden ja raskauden takia. Traktorit syrjäyttivät myös hevoset vetojuhtina ja ala koneellistui nopeasti. Metsurit hoitelivat puiden kaadon aina 1990-luvulle asti, mutta joutuivat väistymään huipputehokkaiden monitoimikoneiden tieltä, jotka kaatoivat, karsivat, katkoivat rungot määrämittoihin ja vieläpä mittasivat tukkien tilavuuden.

Markkinoille tuli myös tehokkaita ajokoneita, jotka pärjäsivät hankalassakin maastossa ja omalla kuormaajalla nostelivat nopeasti tukit kyytiin ja kuljettivat teiden varsille odottelemaan pois kuljetusta tukkirekkojen avulla.

Nykyisin ammattimetsureita on tuskin nimeksikään ainakaan puita kaatelemassa. Metsurit tekevätkin pääasiassa hakkuutyömaiden jälkihoitoa eli istuttavat uusia taimia ja kaatavat raivaussahoilla taimikoista ylimääräiset vesakot pois aina siihen asti, kunnes voidaan tilata monitoimikone tekemään ensiharvennus. Metsurin työ on edelleen raskasta, sillä raivaussaha painaa kymmenisen kiloa ja sitä kun päivän heiluttelee tiheässä risukossa, tietää kyllä töitä tehneensä.

Heikki Salmela

Lisää muisteloita vanhoilta ajoilta

Jaa Somessa

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Jätä kommentti