OLEN aina pitänyt lukemista tärkeänä. Siitä huolimatta havahduin yhtäkkiä huomaamaan, että edellisestä satuhetkestä lapsen kanssa olikin päässyt vierähtämään luvattoman pitkä aika. Hups! Ruuhkavuosien rumba oli salakavalasti luonut arkeen askelkuviot, joista löytyi parannettavaa. Päätin tehdä korjausliikkeen saman tien.
Kaivoin esille lasten lempikirjoja ja kutsuin sohvannurkkaan lukuhetkelle. Kuusivuotias käpertyi kainaloon kuuntelemaan Tatun ja Patun joulukohellusta kirjan verran, eikä kummallakaan ollut kiire mihinkään. Kirja loppui ja esille otettiin toinen. Seuraavana päivänä Tatun ja Patun ihmeellinen joulu luettiin uudestaan, samoin sitä seuraavana päivänä. Välissä luettiin muitakin Tatu ja Patu -kirjoja, joita kotoa löytyy ja kirjojen ihmeellinen maailma oli saanut meidät jälleen pauloihinsa. Koko joululoman ajan luettiin kirja tai kaksi päivässä. Lukuhetkien välissäkin tutkittiin kirjoja ja pian huomasin, että kappas, lapsihan osaa lukea! Lyhyitä sanoja ja lyhyitä lauseita tosin, mutta kuitenkin.
SEN lisäksi, että lapsen lukutaito otti lyhyessä ajassa harppauksen eteenpäin, huomaan muutosta myös lapsen kyvyssä keskittyä. Lukuhetket ovat tuoneet läsnäoloa ja kaivattuja rauhallisia hetkiä, meille molemmille.
Tutkitusti lapselle lukeminen kehittää muun muassa lapsen tunneälyä, empatiaa, erilaisia oppimisen taitoja ja mielikuvitusta. Lapselle lukeminen vahvistaa vuorovaikutustaitoja sekä kykyä ajatella loogisesti. Lapselle lukeminen kehittää lapsen lukutaitoa, mikä puolestaan antaa eväitä aikuisuuteen: opiskeluun, työelämään ja stressinhallintaan. Lista hyödyistä on loputon, mutta yhtä lailla lukuhetket palvelevat myös vanhempaa. Satujen maailmaan ja erityisesti lukemiseen heittäytyminen ja eläytyminen kasvattaa meitä aikuisia yhtä lailla.
Summa summarum: lukeminen kannattaa, aina!
