Tulisijat vaativat säännöllistä huoltoa, jotta ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla sekä turvallisuus- että energiatehokkuusnäkökulmasta. Lakisääteinen nuohous tulisijoille on suoritettava vakituisen asumisen kiinteistöissä vähintään vuoden välein ja vapaa-ajan asumisen kiinteistöissä vähintään kolmen vuoden välein. Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja hormi tulee nuohota ja paloturvallisuus varmistaa ennen käyttöönottoa. Nuohoojalta voi myös varmistaa tulisijan kuntoon ja käyttöön liittyviä asioita. Kiinteistön omistaja vastaa kattoturvatuotteiden kunnosta, jotta nuohoustyö voidaan suorittaa turvallisesti.
Nuohouksen tilaus ja sen suorittaminen mielletään monien mielessä aina lämmityskauden alkuun syksylle. Silloin nuohoojien työjonot ovat pitkiä ja palvelua voi joutua odottamaan pitkiäkin aikoja sen tähden. Siksi onkin hyvä muistuttaa tässä yhteydessä, että lakisääteisen nuohouksen tilaaminen onnistuu joustavammin näin talvellakin.
-Nuohous keskellä lämmityskautta parantaa myös samalla tulisijan energiatehokkuutta. Lisäksi näin talvella tehty huolto takaa sen, että olet valmiina jälleen seuraavaan lämmityskauteen, kun syksyllä ensimmäiset kylmemmät ilmat saapuvat, toteaa toimitusjohtaja Hannu Murtokare Nuohousalan Keskusliitosta.
Nuohoamaton tulisija polttaa puita heikommin, varaa huonommin lämpöä ja tuottaa päästöjä enemmän. Myös nokipalojen riski kasvaa, jos hormiin jäänyttä palamisjätettä ei puhdisteta säännöllisesti pois.
-Nokipalossa hormin lämpötila nousee rajusti, joka voi johtaa piipun rakenteiden vaurioihin ja sitä kautta palon pääsyn rakennuksen rakenteisiin, muistuttaa Murtokare.
Ylilämmitys voi aiheuttaa vaaratilanteita
Sytytä polttopuut tulisijassa päältä, jos ei muuta ohjeisteta. Tulisijassa poltettavien puiden tulee olla kuivia. Tällöin palamistapahtuma on mahdollisimman energiatehokas eikä tuota tarpeettomia päästöjä. Polttopuut kannattaa tuoda aina 1–2 päivää aiemmin sisälle ennen puun polton aloittamista, jotta ylimääräinen kosteus vielä ehtii puista hävitä. Muista kuitenkin, että puita ei suositella säilytettävän asuinrakennuksen sisällä enempää kuin 0,5 m³, ellei puita säilytetä erillisessä osastoidussa tilassa.
Omaan tulisijaan ja sen toimintaan kannattaa tutustua huolella, jotta voidaan varmistua siitä, että sen käyttö on sekä energiatehokasta että paloturvallista. Kylmillään olleen tulisijan lämmittäminen tulee aloittaa varovasti ja maltilla. Yleisenä ohjeena voidaan pitää, että lämmityskerran aikana poltetaan puuta noin 2–3 pesällistä. Tulisijavalmistajan käyttöohjeita kannattaa lukea esimerkiksi siitä, miten paljon puita kerrallaan tulisijaan laitetaan. Tähän yleisohjeena voidaan sanoa, että puolet pesän koosta on sopiva määrä puita kerralla. Puiden lisäys tapahtuu vasta sitten, kun edelliset ovat palaneet. Näin vältetään ylimääräistä nokeentumista.
Jos tulisijaa lämmitetään liikaa ja liian pitkään, niin vaarana on se, että savukaasut ylikuumenevat ja nousevat piippuun liian kuumina. Tämä ylikuumeneminen voi johtaa pahimmillaan siihen, että piipun ulkokuoren lämpötila on niin kuuma, että se voi sytyttää esimerkiksi lähellä olevia kattotuolirakenteita palamaan. Piippujen läpivienteihin on kiinnitettävä huomiota, jos suunnitelmissa on esimerkiksi rakennuksen yläpohjan eristyksen lisääminen. Eristystyössä on huomioitava eri piipputyyppeihin liittyvät säädösten mukaiset läpivientiratkaisut niin, että ne säilyvät paloturvallisina myös eristystöiden jälkeen. Ammattilaisia tulee käyttää suunnittelusta lopputoteutukseen asti.
Puu tarvitsee palamiseen aina mukaan myös ilmaa. Perinteisissä arinallisissa tulisijoissa tulipesän alta syötettävällä ensiöilmalla säädetään palamisnopeutta ja tehoa sekä kaasutetaan polttoainetta. Perinteisten tulisijojen luukuissa olevien reikien kautta saatavalla toisioilmalla edistetään näiden kaasujen palamista. Jos kaasutus on liian voimakasta, toisioilma ei riitä hyvään palamiseen.
Hiillosvaiheessa häkää muodostuu niin kauan, kun tulipesässä on kytevää hiillosta. Mikäli sulkupelti suljetaan liian aikaisin, voi häkäkaasua joutua sisäilmaan ja pahimmillaan aiheuttaa häkämyrkytyksen. Palamisesta jäljelle jäänyt tuhka tulisi sijoittaa aina kannelliseen ja palamattomaan astiaan sekä viedä riittävän pitkälle rakennuksesta. Tuhkalaatikko on tärkeää tyhjentää säännöllisesti, jotta paloilman reitit eivät muutu täynnä olevan tuhkalaatikon vuoksi.
Palo- ja asumisturvallisuutta parantavia tekoja
Omassa kiinteistössä on huomioitava tulisijaa käytettäessä, että sieltä löytyy tarvittava määrä palovaroittimia eli yksi varoitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden. Myös häkävaroitin olisi suositeltavaa löytyä jokaisesta kiinteistöstä, jossa tulisijoja käytetään. Tulisijan ja piipun lähiympäristö on syytä pitää vapaana ylimääräisestä tavarasta, jolla pienennetään paloriskiä.
Kodista olisi syytä löytyä myös alkusammutusvälineet kuten sammutuspeite ja käsisammutin vahinkotilanteiden varalta ja alkusammutustaitoja on hyvä opetella tai kerrata.
