–Usealle riistanisäkäslajille, kuten jäniksille, oraville, ketuille ja näätäeläimille, lumijälkilaskenta on ainoa valtakunnallinen vuosittainen kannanseuranta. Ilman laskentoja ei tiedettäisi, että esimerkiksi jäniskanta on puolittunut 35-vuotisen seurantajakson aikana, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Kannanarvioinnin lisäksi lumijälkilaskentojen aineistoja käytetään tutkimuksessa, kun selvitetään muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia eläinkantoihin, suojelualueiden vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja riistaeläinkantojen vaikutuksia tarttuvien tautien esiintyvyyteen.
–Tieteellisessä tutkimuksessa riistakantojen laskentatiedot voivat olla arvokkaita yllättävissäkin yhteyksissä, kuten tutkittaessa eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien esiintyvyyttä. Lumijälkilaskentoja on käytetty selvitettäessä Puumala-viruksen ja borrelioosin esiintyvyyttä Suomessa, Lindén kertoo.
–Hyvinvoivat riistakannat ovat kestävän metsästyksen ja suomalaisen metsästyskulttuurin perusta. Myös siitä näkökulmasta on tärkeää, että talvikolmioita lasketaan ja saamme tietoa laskettavista riistanisäkkäistä, kertoo riistapäällikkö Olli Kursula Suomen riistakeskuksesta.
Riistakolmioita on laskettu vuodesta 1989 alkaen. Riistakolmio on metsäriistan runsauden seurantaan kehitetty laskentamenetelmä. Kolmiot ovat pysyviä laskentareittejä, joita laskevat vapaaehtoiset. Talvilaskennassa lasketaan riistan jäljet, jotka risteävät laskentalinjojen kanssa.
Peltokolmiolaskennat käynnissä
Riistakolmioiden lisäksi vuodesta 1999 alkaen on tehty peltokolmiolaskentoja Etelä-Suomessa ja länsirannikolla. Peltokolmioiden laskenta-aika on 1.1.–5.3.
Talvinen peltokolmiolaskenta on kehitetty maatalousympäristön, metsän ja asutuksen muodostaman pienipiirteisen etelä- ja länsisuomalaisen maiseman riistakantojen seurantaan.
Lumijäljet ovat kiehtovia. Laskiessa on tärkeä tarkastella sekä jälkijonojen kuvioita että yksittäisten jälkipainaumien kokoa ja yksityiskohtia. Jälkilaskennan onnistuminen edellyttää tuoretta lumikerrosta, joten laskentaan kannattaa lähteä heti otollisten kelien sattuessa.
Lumijälkilaskentoihin perustuvia lajikohtaisia muutoksia tarkastellaan lumijälki-indeksinä. Indeksin muutokset antavat käsityksen kantojen muutoksista, vaikka luku ei kerro kannan kokoa yksilömääränä.
