OLEN YMMÄRTÄNYT tuolla otsikon sananlaskulla tarkoitettavan sitä, että talvi tuo tullessaan tuiskut ja pakkaset. Ehkäpä niin, sillä nyt pakkanen on paukkunut oikein kunnolla jo pitemmän aikaa. Onneksi ennusteet lupaavat sään lauhtumista, joten eiköhän tässä jotenkin pärjätä.
Muistan hämärästi, kuinka 1960-luvulla talot lämmitettiin puilla. Tuvassa oli perinteisesti avotakka ja kammareissa pönttöuunit, joita kovilla pakkasilla lämmitettiin yleensä koivuklapeilla. Se tarkoitti sitä, että talveksi piti tehdä halkoja kymmeniä kuutioita, jotta isot pohjalaistalot kaikkine kammareineen saatiin pidettyä lämpiminä talven ajan. Puita kului senkin takia, että talot olivat yleensä hirsirakenteisia ja ulkona lisäeristeenä pelkkä punamullalla maalattu vuorilauta ja sisällä pinkopahvi tai kuitulevy, jonka päällä tapetti. Lattiassa ei ollut eristeitä lainkaan, vaan pelkät lankut ja niiden alla tuuletusväli ennen maapohjaa. Puhuttiin multipenkistä.
Kylmiähän tuvat olivat ja sisällä oltiin vähintään villasukat ja usein kengät tai huopaiset syylingit jalassa. Joskus saattoi vesiastia jäätyä tuvan nurkassa, mutta eipä siitä sen kummempaa osattu purnata, kun naapuritaloissa oli ihan sama tilanne. Pianhan tilanne parani, kun taloihin alettiin asentaa öljyllä ja puilla toimivia keskuslämmityksiä, öljykamiinoita, sitten sähköpattereita ja aikaa myöten kaukolämmityksiä ja maalämpöpumppuja ja ilmalämpöpumppuja.
OMA muistini ulottuu aika hyvin 60-luvun alkuun ja taisi olla vuosi 1966, kun oli erikoisen kylmä talvi. Muistan, kuinka polkupyörillä ajettiin kansakouluun ja ihan meinasi palentua. Toinen vieläkin puistattava talvi oli 1986–1987, kun lähes 40 asteen pakkaset alkoivat heti joulun jälkeen ja niitä jatkui ja jatkui aina helmikuun puoliväliin asti. Muistan uutisoidun, että jossakin Kemin tienoilla routa meni viiteen metriin asti. Kotitalon kalliolta tuleva vesijohtoputki tietysti jäätyi ja suli vasta heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Taisi olla sama vuosi, kun järvessä oli jäähileitä vielä kesäkuun alussa. Onneksi päivä pitenee kukonaskelin, kaamosmasennus saa luvan väistyä ja aurinkokin alkaa pian paistaa kirkkaasti silmiin.
Heikki Salmela
