ANTTI Purola, 43, on lappajärveläissyntyinen, nykyisin Seinäjoella asuva muusikko. Antti on haitarinsa kanssa tuttu näky useiden nimekkäiden pohjalaiskokoonpanojen riveissä, ja hän taitaa myös musiikin säveltämisen ja sovittamisen. Kuinka oikein Antin musiikkiura sai alkunsa?
–Minä lauloin. Äiti lauloi kotona, ja opin sanoja nopeasti. Esiinnyin sukujuhlissa ja mummojen syntymäpäivillä. Sain kolmevuotiaana kosketinsoittimen, ja sen myötä havaittu musikaalisuus vei tieni Alajärven musiikkikouluun. Pianoryhmään en mahtunut mutta haitariryhmässä oli tilaa – niin valikoitui pääsoittimeni, josta en silloin vielä tiennyt mitään. Pianonsoitto on tullut mukaan myöhemmin, kertoo Antti.
Musiikkikoulua seurasi Härmänmaan musiikkiopisto ja Kaustisen musiikkilukio, jossa ajatus muusikon ammatista alkoi muotoutua. Armeijan harmaat vietettiin Mikkelin soittokunnassa, jota seurasi ammattimuusikon opinnot Keski-Pohjanmaan konservatoriossa Kokkolassa. Musiikkipedagogiaa Antti on opiskellut sekä Kokkolassa että Kuopiossa pop-jazz-linjalla.
–Nuorelle muusikonalulle oli Lappajärvellä paljon esikuvia, Antti kiittelee.
–Mieleen ovat jääneet erityisesti Lappajärven Pelimannit, Asko Laukkonen ja Topi Rajala Lokakuun Loiskeineen. Jazzin puolelta esiin nousee 2000-luvun alusta Lappajärvi Jazz Combo, jossa vaikuttivat muun muassa Seppo Kahilakoski, Anders Eriksson, sekä Jukka Lumme.
Anttia työllistävät tällä hetkellä harmonikan soiton opetus Seinäjoella ja Kurikassa, Marit ja Mikot -kuoron johtaminen, musiikinopettajan sijaisuudet lukuisissa eri oppilaitoksissa, sekä tietysti esiintymiset eri kokoonpanoissa. Vakioyhtyeitä ovat nykyisin Hot Club Lakeus, tango- ja viihdeorkesteri Guardia Nueva, sekä JazzAcc 4tet. Taija-vaimon kanssa esiinnytään silloin tällöin nimellä Purolat Duo. Lappajärvellä Antin paikka on tällä hetkellä Kulttuuriyhdistys Karikon riveissä.
PYSTYYKÖ tästä kaikesta nimeämään joitain erityisesti mieleen painuneita esiintymisiä?
–Karikon ensimmäinen Melleri-produktio, sanoo Antti lämpimästi ja hetkeäkään miettimättä.
–Toinen voisi olla Guardia Nuevan Argentiinan-matka vuonna 2004, siellä oli huikeita esiintymisiä ja opintoja Tangoakatemiassa sikäläisten alan mestarien johdolla. Kolmanneksi mainittakoon Guardia Nuevan Arja Korisevan 35-vuotistaiteilijajuhlakiertue ympäri Suomen.
Antti työskentelee musiikin parissa hyvin laaja-alaisesti, joten kysyn, mikä on mieluisin tyylilaji.
–Se, mikä kulloinkin on työn alla ja johon keskittyy, vastaa muusikko Purola hyvin ammattimaisesti.
–Mutta sen lisäksi kaikki se, jossa on improvisaation mahdollisuuksia, hän lisää.
Antti on rikkonut toistuvasti omia rajojaan lähtemällä mukaan miltei kaikkeen, mihin on pyydetty. Esimerkiksi kuoron johtamiseen hänellä ei ole varsinaista koulutusta, mutta sitäkin oppii tekemisen myötä.
–Lähdin hiljattain tuuraamaan Botnia Big Bandin pianistia, ja olen saanut huomata, että sekin alkaa sujua. Aina oppii kun vaan uskaltaa ja lähtee mukaan!
Antin perheeseen kuuluu 12-, 8- ja 1 v 8 kk ikäiset pojat. Kotona lauletaan, mutta mummojen syntymäpäivillä ei ole toistaiseksi esiinnytty.
–Keskimmäisemme Altti on kyllä ollut mukanani esiintymässä Pietarsaaressa Elmo-musiikkinäytelmässä, mainitsee isä hiven ylpeyttä äänessään.
Kaisu Huhtala
Taiteilijoiden sielunyhteydestä syntyy uutta
HAUTOJEN Kuiskaus – Liekin kaipaukseen kätkettyjä tarinoita on Antti Purolan ja seinäjokelaisen näyttelijä-lausuntataiteilija Timo Kankaisen uusin yhteistyöprojekti. Sielunmessu-henkinen teos perustuu kirkkoherra Jouko Ikolan tekstiin.
–Jouko lähetti minulle käsikirjoituksensa ja kysyin, voisimmeko tästä tehdä jonkinlaisen minimalistisen version näyttämölle, muistelee Timo.
–Olemme tehneet Joukon kanssa yhteistyötä jo 90-luvulta saakka, mutta tällä kertaa tekstissä oli itselleni erityisen pysäyttävä yksityiskohta: päivämäärä 18.6.1944. 18. kesäkuuta oli sekä äitini syntymäpäivä että pienen sisareni Liisa Elinan tapaturmaisen kuoleman päivä – kuoleman, joka tapahtui juuri samaan aikaan kun äitini esiintyi näytelmässä nimeltä Elinan surma. Tuo perhettäni vavisuttanut päivämäärä oli merkki, jota en voinut ohittaa: tähän tekstiin oli tartuttava.
Antti ja Timo olivat osuneet yhteen kauhajokisen kesäteatteri Kajon toiminnassa jo vuonna 2016. Yhteisillä automatkoilla harjoituksiin oli aikaa tutustua toisiinsa ja havaita ajatusten samankaltaisuus ja yhteisen tekemisen helppous. Kaksikon ensimmäinen Ikolan runoihin pohjautuva produktio Hyvyyttä on valmistui vuonna 2017, ja sitä on esitetty Herättäjäjuhlia myöten ympäri Suomea.
Kun Hautojen Kuiskaus -teoksen syntyvaiheissa Timo pyysi Antilta inspiraation kipinää, Antin lähettämästä sävellyksestä Hautajaiset muodostuikin koko teoksen taustamaisema. Kun Timo jossain vaiheessa kaipasi elementiksi ”kuorohyminää”, ei kulunut kuin muutama tunti, kun Antilla oli taas sävellys valmiina Marit ja Mikot -kuoron esitettäväksi ja taltioitavaksi osaksi teosta.
–Emme tarvitse paljon sanoja, olemme kuin peilejä toisillemme. Meillä on samanlainen rytmitaju. Luemme toisiamme myös esitysten aikana, joten jätämme niihin aina hiukan improvisaatiovaraa, toteavat miehet.
Hautojen Kuiskaus sai ensi-iltansa Seinäjoella muutama viikko sitten, ja se esitetään loppiaisena 6. tammikuuta kello 18 myös Lappajärvellä. Esityspaikka on Kultainen Kiulukka.
–Paikkoja on rajoitetusti, joten suosittelemme etukäteisvarausta Kultaisesta Kiulukasta, Antti toivoo.
Kaisu Huhtala
