Kohta kuuluu jo joulupukkien poronkellojen ääniä, näkyy jouluvaloa loistavia ikkunoita ja kaikki tiellä tapaamamme kanssavaeltajat ovat pullollaan hyvää tahtoa ja lapsenmieltä. Onkin paikallaan näin vuoden pimeimpänä aikana saada tehdä retki lasten maailmaan. Odotella joulupukkia ja laulaa yhdessä perheen pienimpien kanssa että ”vanhakin nyt nuortuu.”
Vaikka eihän se joulu enää joululta tunnut, niin kuin nimimerkin lapsuuden aikoina. Nyt on hyvää ruokaa jokaisen ulottuvilla, niin ettei joulu juuri enää tuo mitään poikkeusta siinäkään suhteessa. Nyt onkin syömisestä joulun aikana tullut pulma, sillä lääkärit sanovat, että hyvin paljon ihmisiä on, jotka syövät jouluna liikaa, niin että joutuvat ylensyömisen takia lääkäriin turvautumaan. Tätä pitäisi välttää, vaikka sairausvakuutus maksaakin. Kuka vielä väittää, että vanha aika oli joka suhteessa parempi ja sosiaalihuolto Suomessa takapajuista, kun liiasta syömisestä aiheutuvan lääkintähuollon maksaa sairausvakuutus. Niin, että: ”Syö, poika taidolla savea” sanoi sammakkokin pojalleen.
Valitettavan paljon on sitten kanssavaeltajia, varsinkin miesväen joukossa, jotka pilaavat lastensa, muiden läheistensä joulun väkijuomilla. Muistetaan edes jouluna olla raittiina. Vertasi muuan yläjuoksun isäntä kuntansa valtuustoa huonoon jouluun. Sanoi valtuuston olevan kuin nälkävuoden joulu; kuivanraitis, niukka ja täysin lahjaton. Mutta hyvää joulua joka tapauksessa kaikille, niin nykynuorille kuin ikivanhoillekin. Onnellisesta uudesta vuodesta en oikein tiedä, sillä aion vaivata Teitä näillä jutuilla ensivuonnakin.
Näin veisteli nimimerkki Rami (F.E. Takala) Järviseudun sanomissa jouluna 1965
