JOULU on se pyhä hetki kristillisessä perinteessä, joka kantaa mukanaan syvällisiä merkityksiä. Joulunaika on Kristuksen, Jumalan pojan Jeesuksen, syntymäjuhla. Useat Raamatun kertomukset ja profetiat kertovat paimenista kedolla, ilmestyneistä enkeleistä, Joosefista ja hänen puolisostaan Mariasta. Tuttu on apostoli Luukaksen kuvaus tallista ja seimessä makaavasta vastasyntyneestä, joka syntymällään tuo mukanaan toivon, rauhan ja rakkauden sanoman.
Kristuksen syntymä on asian ytimessä – kristillisen uskon perustana. Tuo tapahtuma symboloi Jumalan armolahjaa ihmiskunnalle, antaen samalla meille toivoa pelastuksesta ja uudesta alusta. Kristus syntyi nöyryydessä ja köyhyydessä sen vuoksi että hän voisi tuoda valoa pimeyteen ja antaa meille esimerkkejä rakkaudesta, anteliaisuudesta ja armollisuudesta lähimmäisiä kohtaan.
Vaikkakin joulu on lahjojen antamista ja saamista, silti on tärkeää muistaa lähimmäisiämme. Olkaamme siis armollisia, antakaamme lähimmille rakkautta, aivan kuten Kristus opetti aikanaan eläessään maan päällä. Vaikka itse eläisimme yltäkylläisyydessä, on tärkeää muistaa niitä lähimmäisiämme, joilla asiat voivat olla toisin.
Joulu on myös aikaa, jolloin on hyvä aika hiljentyä itsekseen ja tutkia sielun sopukoissa omia arvoja ja ajatuksia, niin menneessä kuin tulevassa ajassa. Omalla esimerkillämme voimme aina ilahduttaa sekä auttaa lähimmäisiä myös muulloin kuin vain joulun aikana.
Joulu on kuitenkin kaiken kaikkiaan yhteisöllinen kokemus, kodeissa, seurakunnissa tai vaikkapa vain muutama ystävällinen sana ja rohkaiseva hymy kaupan kassajonossa.
Joulun sanoma antaa meille mahdollisuuden pysähtyä ja harkita kuinka voimme tehdä hyviä tekoja ympärillämme. Joulun sanoma rohkaisee meitä rakentamaan rauhaa ja ymmärrystä, vähentämään kärsimystä ja tarjoamaan apua niille, jotka sitä tarvitsevat.
AIKOJEN ALUSSA seurattiin tähteä, joka johdatti itämaan tietäjät syntyneen vapahtajan luokse. Vaikka Raamatussa ei mainita noiden idästä tulleiden miesten lukumäärää eikä nimiä, silti he seurasivat tähteä, joka viitoitti polun vastasyntyneen luokse.
Mika Tuovisen saarnaa lainaten; kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: “Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. “Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, “sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
–Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. “Menkää sinne”, hän sanoi, “ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Hyvää ja siunattua joulua
Hannu F.E. Takala
-Olinhan minäkin isäni poika, hento ja äitini ainokainen- (Sanalaskut 4.)
