TAKANA on juuri vietetty itsenäisen Suomen 106-vuotispäivä. Tapana on, että tasavallan presidentti vahvistaa merkkien saajat. Yksi tällainen on vapaudenristi. Nyt kuitenkin keskityn Jeesuksen ristiin, koska se on arvokkaampi kuin yksikään tähän elämään vaikuttava kunniamerkki. Siitä muutamia ajatuksia (Ilm 3:20): “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen.” Tämä tarkoittaa juuri sitä, että jos olet avannut “oven” Jeesukselle, olet siirtynyt ulkonaisesta itsevalitusta Jumalan palveluksesta sisäiseen palvelukseen. Jeesus ei tule kenenkään elämään omilla avaimillaan, vaan itse päätät, otatko hänet ja tunnustatko hänet elämäsi Herraksi. Jeesus puhuu tässä henkilökohtaisesti, etkä voi käyttää asiamiestä, etkä ketään ulkopuolista tekemään ratkaisua sinun puolestasi.
Samassa luvussa Jeesus jatkaa: “…ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” Kysymyksessä on yhteys, joka syntyy, kun avaat hänelle sisäisen maailmasi. Tästä on hyvä esimerkki se, kun Paavo Ruotsalainen ei saanut lepoa eikä rauhaa ja päätti lähteä kysymään neuvoa väkevältä mieheltä seppä Högmanilta. Högmanin vastaus oli heti selvä: “Yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki: Kristuksen sisällinen tunto.”
Tämän saman sisäisen taistelun kävi myös Luther, mutta kun Pyhä Henki ja evankeliumi kirkastui juuri sisällisesti, hänkin kertoo löytäneensä oikean uskon. Hänkin puhuu henkilökohtaisen uskon löytymisestä. Kerrotaan, että Paavo Ruotsalainen lähti muuttuneena miehenä ja oli väkevä herännäisyyden ja Jumalan valtakunnan julistaja. Kuinka moni juuri tässä torjuu Jeesuksen, eikä avaa sisintään, kun Jeesus kolkuttaa sydämen ovella. “Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan poikansa valtakuntaan.” (Kol 1:13) Jeesuksella on valta tehdä tämä, koska hän voitti nämä pimeyden vallat ja voimat ja riisui ne aseista.
Vielä vähän siitä, kun osat vaihtuvat ja nyt on avaimet Jeesuksella (Luuk. 13.25). Kun talon isäntä on noussut ja sulkenut oven, te jäätte seisomaan ulkopuolelle ja alatte rynkyttämään ovea: “Herra avaa meille”. Miten tämä eroaa siitä, kun edellä kerrotaan, kuinka Jeesus seisoi ovella ja koputti? Nyt hänellä oli avaimet ja hän sulki oven ja nämä rupesivat huutamaan: “Herra avaa meille”. He yrittävät epätoivoisesti vedota: “Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi.” On juuri tämän kaltaisia ihmisiä, jotka esimerkiksi kyllä käyvät vaikka joulukirkossa ja järjestävät monenlaisia hartaushetkiä, mutta eivät koskaan tule tuntemaan Jeesusta omana pelastajanaan, eikä Hän heitä. Paavali sanoo: “Minä tunnen hänet, johon minä uskon.”
Edellä on käyty läpi, miten voit tulla tuntemaan Jeesuksen ja hän sinut. Miten sitten käy näiden, jotka nyt olivat jääneet ulkopuolelle? “En tunne teitä, enkä tiedä mistä olette. Menkää pois minun luotani kaikki te vääryyden tekijät. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” Ei kovin lohdulliselta näytä tulevaisuus tämän elämän jälkeen. Paavali sanoo tulevaisuudesta: “Ellei olisi kuolleitten ylösnousemusta, niin syökää ja juokaa, sillä huomenna te kuolette.” Mitä järkeä olisi puhua ja kirjoittaa, jos ei mitään ei ole enää tämän elämän jälkeen.
Valitettavan monet eivät ole huolissaan siitä missä viettävät iäisyyden, jonka Jumala on luodessaan pannut ihmiseen asumaan. Ethän hyvä lukijani sinä halua olla siinä joukossa, joka herää liian myöhään. Jeesus sanoo: “Minulle on annettu valta antaa syntejä maan päällä anteeksi.” Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset kaikkialla pelastuisivat. Pahinta on se, jos Jeesus joutuu sanomaan: “Minä tahdoin, te ette tahtoneet.”
Heino Tervanen
