PARI VIIKKOA sitten luin eräästä hengellisestä lehdestä jutun nuorisoherätyksestä, joka oli Lahdessa Joutjärven luterilaisessa seurakunnassa vuosia sitten. Monet saivat kokea todeksi Jeesuksen sanat: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos (Joh. 7:37)”. Nuoret olivat tosi innokkaita. He rukoilivat yhdessä paljon, ja heidän keskuudessaan oli runsaasti erilaisia armolahjoja. Rukoilemisen lisäksi he lukivat paljon Raamattua ja evankelioivat kaduilla ja torilla sekä myös keski-Euroopassa asti.
Muistan eräänkin kerran, kun he olivat hankkineet torille linja-auton. He kutsuivat ihmisiä mukaan autoon, ja aina linja-auton tultua täyteen he veivät porukan sitten kaupungin ulkopuolella olleelle tanssilavalle. Sinne he olivat järjestäneet tilaisuuden missä todistivat Jeesuksesta ja uskoontulostaan. Heillä oli myös siellä laulu-ja soittoporukka, mikä lauloi Jeesus-lauluja: ”Jeesus vastaus on tähän maailmaan. Hän se ainut nimi on, joka pelastaa…” Ja ”Lapseni, sua Paimen kutsuu luoksensa, älä yksin kanna murheita. Lapseni, älä yritä itse muuttua, anna Jeesus muuttaa elämäs´. Lapseni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan anteeksi…”
Yhtenä viikonloppuna nämä nuoret päättivät lähteä tanssipaikalle evankelioimaan. Joku keksi, että lähdetään pyytämään kirkkoherra Pulkkinen mukaan! He menivät illalla kirkkoherran ovelle ja kysyivät, jos kirkkoherra lähtisi heidän kanssaan tansseihin. –Ja kirkkoherra oli heti valmis! Hän pyysi, että jos vaimo voisi antaa hänen takkinsa ja keppinsä, ja sitten lähdettiin! Tanssipaikalla he saivat keskustella monen henkilön kanssa ja kertoa Jeesuksesta, joka tahtoo antaa synnit anteeksi ja pelastaa kadotuksesta. Siellä tapahtui vielä sellaista, että kuka sattui olemaan tiettynä hetkenä jossain määrätyssä kohdassa, se oli voittaja. Ja se oli kirkkoherra, ja hän voitti kinkun!
Kerran kesäisenä lauantaina oli Kansanlähetyksen teltta pystytetty eräälle paikkakunnalle lähelle Lahtea. Joutjärven nuoret olivat tulleet sinne myös mukaan. He kertoivat sitten telttakokouksessa, miten löysivät Jeesuksen. Ennen kokouksen alkua yksi nuorista sanoi: ”Mennääs pitämään pienet bönikset!” He menivät vieressä olevaan rakennukseen rukoilemaan. Kansanlähetyksen naisevankelistan kanssa mentiin mukaan. Olin ollut pari vuotta uskossa, ja katselin tilannetta silmät pyöreinä. –Muutamat seisoivat kädet kohotettuina ja rukoilivat kovalla äänellä. Suuri osa oli lattialla polvillaan ja rukoili ääneen Jeesusta.
Rukoushetken jälkeen nuoret kerääntyivät teltan eteen. Kohta sinne ajoi poliisiauto, ja kaksi poliisia tuli nuorten luo. Kuulin, kun toinen poliiseista ihmetteli: ”On lauantai-ilta, näin paljon nuoria, ja kaikki on ihan selvin päin!” Poliisia lähimpänä seissyt kaveri sanoi poliisille: ”Ei tarvitse tyytyä korvikkeisiin, kun on löytänyt Jeesuksen!”
Raamattu sanoo: ”Sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin muilla on sadonkorjuun aikaan runsaasta viljasta ja viinistä (Ps. 4:8)”.
Mirja Metsäpelto
