MONESTI kuulee, varsinkin pienillä paikkakunnilla, että takseja on huonompi saada, varsinkin ilta- ja yöaikaan. Tähän on moniakin, varsin luonnollisia syitä. Ensinnäkin taksilain vapautumisen myötä poistunut ajovuorovelvoite, jolla ennen velvoitettiin päivystämään joka paikkakunnalla 24/7.
Nykyään varsinkin pienillä paikkakunnilla autoilijoiden leipä koostuu pitkälti koululais-, sote-, ja sairaskyydeistä, jotka pääsääntöisesti ovat virka-aikana. Ja kun arkipäivät ajetaan näitä, lepää autoilijakin mielellään joskus, eli viikonloppuisin, jolloin on hiljaisempaa. Pitää kuitenkin muistaa, että kun taksamittari näyttää 40 euroa, niin siitä jää autoilijalle kaikkien kulujen jälkeen noin 10 euroa.
Kokeilepa tilata esimerkiksi nuohooja tai sähkömies kotiisi töihin keskellä yötä viikonloppuna, tuleeko se kympillä, vielä kun tilaaja aukoo päätään kännissä.
JOS ajatellaan esimerkiksi Lappajärveä, jossa ei montaa taksia ole. Esimerkiksi Kivitipussa olisi joku suosikkiyhtye, joka vetää porukkaa. Kaikki taksit olisivat siellä, kun ihmiset haluavat kotiin. Joka taksiin yksi pariskunta ja liikkeelle, ehkäpä Evijärven keskustan paikkeille. Edestakaiseen matkaan menee äkkiä tunti. Moniko asiakas on valmis keskellä yötä talvella ulkona odottamaan taksia tunnin päästäkseen kotiin. Tässä vaiheessa se autoilija on tienannut sen 10 euroa, joka saattaa jäädä hänen koko yön palkakseen.
Lisäksi maaseutu hiljenee, väki vähenee ja nuoriso muuttaa töiden ja opiskelujen perässä pois. Tämä johtaa väistämättä taksin käyttäjien vähenemiseen, jolloin myös tarjonta automaattisesti vähenee.
Ratkaisuna tilanteeseen voisi olla vaikka kuntien osallistuminen ja taksipalveluiden turvaaminen maksamalla esimerkiksi jotain päivystyskorvausta. Tai toisena vaihtoehtona korottaa taksin starttiraha niin korkeaksi, että päivystäminen kannattaa.
Taksarin matkassa – muisteluksia ajoista
HOMMASIN itselleni taksikortin vuonna 2010. Alussa ajoin muutaman vuoden aktiivisemmin tuurauksia pääasiassa viikonloppuisin, yövuoroihin oli lähes aina kuskeista pulaa.
Muistan yhdenkin jouluaattoillan, kun olin ajamassa, ja hain yhdestä omakotitalosta muutaman nuorenmiehen kyytiin. Tiputtelin niitä sitten ympäriinsä, osa meni kotiinsa, osa meni paikalliseen jatkoille. Viimeinen oli sitten menossa viereiseen kylään muutaman kilometrin päähän. Lähestyessämme kylää aloin kyselemään takapenkiltä tarkempaa osoitetta, ei vastausta. Kaveri nukkuu, no, takasivuikkunat auki, raitis ilma on herättänyt nukkuvia ennenkin, ei vaikutusta. Seuraavaksi pysähdyttiin ja annoin kaverille pari kertaa kunnon lumipesut, ei vaikutusta. Eipä asiakasta voi talvella pakkaseenkaan jättää, joten käännyin takaisin lähtöpaikkaa kohti ja soitin mennessäni hätäkeskukseen ja kysyin, onko lähimmällä poliisilaitoksella ketään paikalla, että mulla on yksi nukkumatti autossa. Olisivat tulleet hakemaankin, mutta kerroin, että ajan siitä laitoksen ohi joka tapauksessa muutaman minuutin päästä, niin voin pudottaa siihen. Päästyäni poliisilaitoksen eteen, tuli mustamaija perääni parkkiin, sieltä kaksi poliisia. Ottivat asiakkaan takapenkiltä ja kantoivat maijan perään ja pistivät ovet kiinni. Asiakas ei herännyt vieläkään. Kirjoitin poliiseille lapun paljonko asiakas oli velkaa ja mille autolle. Yleensä ne käyvät maksamassa selvittyään kotiinsa.
Tietokone hälytti jo seuraavaa tilausta, jonka käytyäni hakemassa tulin taas keskustaan ja ihmettelin, että mikä mytty tuolla tiellä on. Lähemmäs päästyämme huomasimme asiakkaan kanssa, että mytty onkin vanha mies, joka makaa keskellä tietä sauvojen kanssa. Nostimme miehen asiakkaan kanssa taksin kyytiin, ja selvisi, että hän oli lähtenyt silloin jouluyönä sauvakävelylle, kaatunut, eikä päässyt ylös. Asiakkaan kotiin oli enää pari sataa metriä, joten vein hänet sinne ja sen jälkeen vanhuksen ensiapuun. Hän olisi kyllä halunnut mennä kotiin, mutta pienen neuvottelun jälkeen suostui menemään ensiapuun. Onneksi osuimme kohdalle, sillä ulkona oli kumminkin noin 20 astetta pakkasta.
Jyrki Viinikka
