VIMPELIN Sääksjärvellä on sukupolvien ajan kerrottu tarinaa Peukalokallion mummoista. Mummot ovat tulleet kuin tyhjästä ja hävinneet yhtäkkiä kuin ilmaan. Sääksjärvi–Hallapuro kyläkirjassa on mummoista kertomus Matti Latvalan kertomana.
”Vuos yheksäntoista toukokuulla Isäni ja veljeni kanssa lähdettiin aamuvarhaisella ajamaan kirkonkylästä kohti Sääskeä. Minä olin tuolloin toisella kymmenellä. Peukalokallion kohdalla, joka on siinä ”Mehtälän ja Kelepekin torppain välillä”, tuli tien oikealta puolelta kaksi vanhaa mummoa, harmaissa vaatteissa, pussit selässä. Kävelivät peräkanaa tien yli. Velimies hyppäsi kärryistä sinne, mutta ketään ei enää näkynyt eikä kuulunut. Viiden vuoden päästä aamuvarhaisella kaksi Sääsken tyttöä käveli kirkolle päin rippikouluun. Samanlaiset harmaat mummot olivat kävellä nytkytelleet samassa paikassa tien yli. Ihan tyttöin edessä ja hävinneet yhtäkkiä niin kuin ilmaan. Tytöt säikähtivät pois tolkultaan ja palasivat juosten kotiinsa.”
Kerro oma yliluonnollinen kokemuksesi tai keksi kummitustarina
Syksy on kummitus- ja kauhutarinoiden kulta-aikaa. Tarinat tuntuvat kuitenkin olevan katoavaa kansanperinnettä. Keräämme nyt järviseutulaisten tuntemia, itse kokemia tai keksimiä jännittäviä tarinoita. Lähetä meille tekstisi osoitteeseen toimitus(at)jarviseudunsanomat.fi. Kerro, onko tarina kuulemasi (kuka kertoi ja missä, milloin), itse kokemasi vai keksimäsi. Liitä mukaan osoitteesi, niin postitamme sinulle pienen yllätyksen. Pidätämme oikeuden julkaista tekstejä.
