KAISLIKOSSA suhisee kesäisin, kun evijärveläinen Soile Söderling kerää materiaalia kaislatöihinsä. Hän kertoo nyhtävänsä noin 5 000 kaislaa kesässä.
−Ei tule kesää, ellei käy keräämässä kaisloja.
Materiaali on kerättävä suurin piirtein kahden viikon sisällä kesäkuun puolessa välin, jolloin kaisla irtoaa parhaiten. Söderling nyhtää kaislat irti veneestä käsin. Kaislat pitää saada kerättyä suorina, niin etteivät ne katkea. Keräämisen jälkeen ne kuivataan hitaasti ritilöiden päällä. Elokuussa kaislat nostetaan pystyyn seinää vasten, niputetaan ja viedään kuivina varastoon.
−Ennen kutomista tai punomista kostutan kaislat suihkuttamalla ja annan kostua muutaman tunnin. Sen jälkeen pyyhin ne puhtaaksi yksi kerrallaan.
Söderling innostui aikanaan kaislatöistä käytyään useamman kuukauden mittaisen kaislatyökurssin.
−Heti en yritystä sen jälkeen perustanut, mutta parin vuoden päästä.
Kaisla ja paju -niminen yritys on toiminut nyt 25 vuotta. Aluksi se oli Söderlingin päätoimi, myöhemmin hän työskenteli yrityksessään ompelijan työn ohella. Nykyään hän tekee kaislatöitä koulunkäynninohjaajan työnsä jälkeen muutaman tunnin illassa.
Kodin pihapiirissä Särkikylässä Söderlingillä on työhuone, jossa hänellä on kahdet kangaspuut, ompelukoneita, monenlaisia muotteja punontatöitä varten, sekä myymälähyllyt täynnä erilaisia kaislatuotteita. Tuotteiden ideointiin hän ottaa mallia netin kuvista, mutta uusien mallien kokeilut vievät paljon aikaa.
–Usein jatkan niiden vanhojen ja hyväksi havaittujen mallien parissa, joita myös eniten kysytään. Niitä ovat esimerkiksi kudotut kaislaliinat ja varsinkin vaalealoimiset. Kesällä menee myös hattuja ja lippiksiä. Markkinoilla on hyvä olla myytävänä pienempiä ja edullisempia tuotteita, kuten koreja, kransseja ja korvakoruja.
TUOTTEITAAN käsityöyrittäjä myy markkinoilla ja kotoa, lisäksi on verkkokauppa. Sen kautta myyntiä tulee hänen mukaansa kuitenkin melko vähän. Asiakkaat katsovat sieltä enemmänkin tuotevalikoimaa ja tulevat sitten ostamaan tuotteita paikan päälle.
Työhönsä Söderling kertoo saavansa uutta innostusta erilaisten projektien kautta.
−Kun aloitin, oli Järviseudulla Käsikkäin-hanke, jossa tutustui toisiin käsityöläisiin. Se tuli juuri sopivaan aikaan, kun olin hiljattain perustanut yritykseni. Sitten on ollut pienempiä juttua, joihin olen lähtenyt mukaan. Jossain vaiheessa suoritin myös yrittäjän ammattitutkinnon. Nyt on Aisaparin kautta menossa Kulttuurikuokka-hanke, jonka yhtenä teemana on käsityö. Erilaiset hankkeet ja projektit saavat miettimään yrittämistä eri kantilta. Jos täällä yksin vaan tekee, niin helposti kuvittelee, että kyllähän minut ja tuotteeni kaikki tietävät.
Söderling on huomannut, että muiden tekemiä kaislatuotteita tulee vastaan yhä vähemmän, vanhat tekijät ovat jo jääneet pois. Kaisla materiaalina ei ole muutenkaan helpoimmasta päästä. Hän kuvailee kuinka kaislan käsittely kuivattaa kädet ja saa ne helposti haavoille. Lisäksi kaislan kerääminen kesällä useana päivänä peräkkäin on fyysisesti rankkaa työtä. Miksi juuri kaisla on kuitenkin valikoitunut käsityöläisen materiaaliksi?
−Kaisla on luonnonmateriaali ja miellyttävän tuntuinen tehdä. Luonnon omat värisävyt antavat käsitöilleni myös oman luonteensa.
