KATRI HELENAHAN se ylisti nuoruutta noilla sanoilla ja onhan se melkoinen muutos kasvaa muutamassa vuodessa pojan klopista tai tytön heitukasta aikuiseksi.
Nuorten maailma muuttui 60-luvulla melkoisesti joka suhteessa. Jos vielä vuosikymmenen alussa pojat lähtivät tansseihin rippipuku päällä, niin muutamaa vuotta myöhemmin päälle puettiin leveälahkeiset farkut, kotona kirjavaksi värjätty laamapaita, Hai-saappaat jalkoihin ja ehkä vielä mokkanahkainen hepsutakki harteille. Tukkakin sai kasvaa ensin Beatlesin esikuvan mukaan reilusti yli korvien ja lopulta hippiliikkeen innoittamana aina hartioille asti. Jossakin vaiheessa tytöt pukeutuivat lyhyttäkin lyhyempiin minihameisiin, sitten tiukkoihin mikropöksyihin ja kohta laahustettiin pitkissä, aina nilkkoihin asti ulottuvissa maksitakeissa.
Pukeutuminen oli oma lukunsa, mutta tapahtuihan paljon muutakin. Nuoriahan aina on kiinnostanut, mitä isommat tekevät ja kova hinku oli salaa poltella ensimmäiset tupakat. Siihen aikaan savukkeita voi ostaa yksitellen ja naapurikylän kaupasta pantiin nuorin kaveri hakemaan kaksi tai kolme irtosavuketta polkupyörällä. Olihan se pahaa kuin mikä, mutta kun muutkin polttivat niin sitten itsekin.
Tupakasta ei ole suurta siirtymää alkoholiin ja tokihan sitäkin piti kokeilla, koska kerran muutkin. Ensimmäiset kokemukset monella maalaispojalla on tietysti kiljusta, joka laitettiin muurahaispesään käymään pulloissa tai muoviastioissa. Korkkiin vain pieni reikä, jottei poksahda. Eipä taida maailmassa pahemman makuista ainetta olla kuin kilju. Pitkän keskittymisen jälkeen muki kerralla alas ja pidättely, ettei se tule saman tien ylös. Parin mukin jälkeen menikin sitten jo helpommin alas. Mukavampi oli kuitenkin kerätä porukalla rahat ja tuottaa jollakin vanhemmalla Alkosta pullo makeaa ja väkevää punaviiniä ja sitä naukkailla isolla porukalla mukamas humaltuen.
Kesät kuluivat maalaistaloissa töitä tehden, illat rannalla lentopalloa pelaten ja vähintäänkin lauantaisin hyökättiin lavatansseihin, joita riitti jokaiselle viikon päivälle jos vain intoa riitti. Talvet olikin hiljaisempia ja koulun jälkeen aika kului kylillä notkuessa ja ilmaisilla bingokuljetuksilla mentiin milloin Saukonperälle, Alajärvelle tai Vimpelin kirkonkylään. Ehkä pelattiinkin pari kierrosta bingoa, mutta pääasia oli olla siellä, missä oli muitakin nuoria. Ehkäpä nuoruus olikin jonkinlainen seikkailu.
Heikki Salmela
