SE liekki ei jäänyt kytemään, vaan syttyi tulena leimuamaan. Ja sitä romanssia ei olisi syntynyt ilman lappajärveläisten ”väkitukkoisuutta”, vahvaa itsepäistä luottamusta siihen, että on oikeassa, vaikka koko maailma väittäisi vastaan. Farmaseutin ja ylikonstaapelin rakkaustarina sai alkunsa Niskan padosta, jota kaksituhatta kuntalaista oli rakentamassa 2.5.1979 pelastaakseen järvensä.
Vesihallituksen pääjohtaja Simo Jaatinen toivoi ihmisten tulevan järkiinsä ja purkavan padon. Ei väki siihen uskonut, eihän lappajärveläisten säännöstelypuheita ollut aiemmin otettu vakavasti. Tärkeintä päättäjille oli ollut, että vettä riitti alajuoksun yksityisille voimalaitoksille, väliäkö sillä, että Lappajärven rantaviiva pakeni satojakin metrejä.
Luvattoman padon rakentamista saapui tutkimaan kaksi Keskusrikospoliisin miestä, jotka kuulustelivat 111 paikkakuntalaista. Toisella poliiseista oli siteitä Lappajärveen, sillä hän oli painipiireissä tutustunut pohjalaisiin ja lappajärveläisiin painijoihin.
–Tuttuja minulle olivat esimerkiksi Esko Luomala, Kauno Laitila, Veikko Alanen, Martti Peltoniemi sekä Matti ja Jalo Vähäsöyrinki, hän kertoi.
Kohti uutta elämää
Painia harrastanut ylikonstaapeli oli nelikymppinen eronnut mies. Paria vuotta aiemmin hänen yli kaksi vuosikymmentä kestänyt avioliittonsa oli päättynyt. Muistelmissaan hän kirjoittaa, että hän oli ammatissaan huomannut aviopuolisoiden pitkään jatkuneiden erimielisyyksien saattavan johtaa ”henkiseen köyhyysloukkuun ja hallitsemattomaan tilanteeseen”.
Uusia asioita hän haki elämäänsä muuttaessaan syksyllä 1977 Nokialta Vaasaan otettuaan vastaan lääninosastossa avoimena olleen paikan. Oliko hän avoin uuden parisuhteen käynnistämiseen tai miten vakavissaan hän uutta onnea etsi, sitä kirja ”Mäkituvan poika muisteloo” ei kerro. Kirjan humoristista kerrontaa lukiessa uskoo sen, että pitkällä poliisiuralla hänelle kertyi ystäviä ”molemmin puolin aitaa”.
Niskan padon tutkinnan aikana hän tutustui Lappajärvellä kuortanelaissyntyiseen Kaijaan, joka työskenteli farmaseuttina Lappajärven apteekissa. Seurustelu johti avioliittoon ja lokakuun viidentenä päivänä 1980 Lappajärven kirkkoherra Erkki Koskimäki vihki heidät. Voi hyvin kuvitella lämminsydämisen Koskimäen puheen vihkiparille, miten ihmeellisellä tavalla Herra voikaan johdattaa parit yhteen. Mainitsiko hän vihkipuheen pitkissä virkkeissä oman kalastusharrastuksensa tai sen, miten väkitukkoisuus Lappajärven pelastamiseksi oli liittoa siivittänyt? Kunpa joku olisi puheen nauhoittanut!
Kauhajoelta Kristiinankaupunkiin
Tapasin ”Patosulhasen” yhden kerran, kun tein hänestä eläkejutun työskennellessäni Järviseudun Sanomien kesätoimittajana vuonna 1991. Sen jälkeen haastattelin urallani yli tuhatta ihmistä usealla eri kielellä, mutta yhdessä asiassa hän jäi ainoaksi: hän nauhoitti haastattelun, mistä kuulin vasta jälkikäteen.
Jokainen romanssi päättyy lopulta, joko eroon tai kuolemaan. Lappajärveläisten suussa ”Patosulhasen” lempinimen saanut Mauri Pitkämäki kuoli Kristiinankaupungissa 11.8.2023. Hän oli syntynyt Kauhajoella 26.6.1935. Siunaus toimitettiin syyskuussa Vaasassa läheisten läsnä ollessa. Muistovärssy päättyy: ”Tallentakaa menneet parhaat muistot, muiden olla antakaa. Kuin ennen voimissani, te minut muistakaa.”
Tapani Tyynelä
(5) Kevät yllättää. Palokunta veti Niskan… – Järviseudun Sanomat | Facebook
Kalatietä ja kuntoilukeskusta – Järviseudun sanomat (jarviseudunsanomat.fi)
Lappajärven patokapina – Wikipedia
Parempi tilanne kuin vappuna 1979 – Järviseudun sanomat (jarviseudunsanomat.fi)
