LAPPAJÄRVELÄISEN hieroja Sirje Korrin ei tarvitse kauaa miettiä, kun kysytään, mikä on työssä parasta.
–Parasta on ihmisten kanssa työskentely ja yrittäjän vapaus tehdä itse toimintaansa koskevat päätökset.
Korri teki opintojensa jälkeen pitkän työrupeaman kaupassa, ensin Siwassa ja sitten Tokmannilla, yhteensä kuutisentoista vuotta. Kun kaupan ala oli nähty, hän mietti hierojaksi tai personal traineriksi ryhtymistä. Kaustisella oli auki haku koulutukseen, mutta hakuaika ehti umpeutua ennen paperien lähettämistä. Sitten hakuaikaa yllättäen jatkettiin – ja pian hän oli aloittanut kokonaan uuden alan opiskelemisen.
–Asiakkaat ovat löytäneet uuden yrittäjän hyvin, kertoo Lappajärven kirkonkylässä töitä tekevä Korri. Yrittäjän taipaleella on ollut myös haasteita ja opeteltavaa.
–Kun haluaisi auttaa kaikkia asiakkaita, tulee helposti pidennettyä päivää aamusta ja illasta. On ollut opettelemista, että sanoo jossain kohtaa ei, vaikka työnteko onkin kivaa. Pitää muistaa ajatella omaa jaksamistaan myös. Joskus pitää ottaa vapaapäivä, sanoo Korri.
Suhde työhön on virolaisen kodin perintöä
Rivakan työn tekemisen Korri on oppinut kotonaan Virossa. Työ on ollut keskeinen arvo ja tullut kodin perintönä.
Kotona on kuusi veljeä ja kaksi siskoa, ja Korri on lapsista toiseksi nuorin.
–Kotona oli pieni maatila ja isä oli sen lisäksi traktorimiehenä valtion kolhoosilla, Neuvostoliiton aikaa kun elettiin. Kotona oli lehmiä ja lampaita ja possuja. Kaikki mahdollinen tuli omasta maasta ja kasvihuoneesta. Se oli sitä aikaa, muistelee Korri.
–Äiti oli kodin hoitamisen ohella koulussa kokkina ja viimeisinä vuosina postinkantajana. Äitiyslomat olivat lyhyitä, ja vanhemmat lapset jäivät hoitamaan vauvaa, kun äiti joutui palaamaan töihin.
Korri muutti Lappajärvelle 17-vuotiaana ammattikouluun vaihto-oppilaaksi. Virosta tuli noin kymmenen hengen ryhmä. Tullessaan hän ei edes tiennyt, mille linjalle tulisi. Hän opiskeli kolme vuotta turkislinjalla ja sen jälkeen vielä vuoden nahan käsittelyä.
Opintojen aikana löytyi Lappajärveltä puoliso, ja eikä paluu Viroon ei enää ollut ajankohtainen opintojen jälkeen. Korri sanoo, että kaksi kotimaata on rikkaus. Kun hän menee käymään Viroon, hän tulee kotiin. Molempiin suuntiin tulee sama kotiin tulon tunne.
–Viro on lapsuudenkoti, mutta on kiva tulla Lappajärvelle takaisin omaan kotiin ja omaan sänkyyn.
Vauhti kiihtyy työelämässä
Korri sanoo, että kuluneiden runsaan neljän vuoden aikana on havainnut, miten vauhti työelämässä kiihtyy koko ajan.
–Ihmiset ei tee muuta kuin töitä, vapaa-aika supistuu ja täältä sitten haetaan pikainen helpotus arjen jaksamiseen… ja hyvä niin.
–Pitää osata kysyä oikeat asiat tai olla vain kuuntelijan roolissa. Siihenkin oppii. Varmasti olen muuttunut työntekijänä alkuajoista. Minusta on tullut paljon rauhallisempi, sanoo Korri.
Aino Alppinen
Lisää arjen sankareita täällä
”En edes uskaltanut unelmoida kanttorin työstä” – Järviseudun sanomat (jarviseudunsanomat.fi)
