KUN vimpeliläinen taiteilija ja kuvataideopettaja Sirpa Kataja katsoo ensimmäistä tallella olevaa maalaustaan ja ihan hiljattain syntynyttä teosta, hän näkee ympyrän kiertyneen. Teoksissa on paljon samaa.
–Menin 1973 Lappajärven Halkosaaren kuvataideleirille, koska olin kiinnostunut maalaamisesta. En silloin kokenut, että olisin ollut hirveän lahjakas tai hyvä piirtämään, mutta maalaaminen ja värien käyttö on aina ollut minun juttuni. Se tulee varmasti äidin puolen suvusta, Uusipaikan Voitto oli äitini eno.
Koulun jälkeen Kataja lähti töihin Etelä-Suomeen ja palattuaan Vimpeliin kävi yhden talven kansalaisopiston taidepiirissä, jota ohjasi Antti Luoma-aho, taiteilija A. Ilmari.
–Sitten menin naimisiin, tuli lapset ja lehmät ja taide jäi hetkeksi. 1982 kaivoin öljyvärit esille ja aloin maalata remontista jääneiden kaakeleiden päälle. Kolmen vuoden kuluttua palasin kansalaisopistoon ja kävin siellä vuoteen 1992. Aloin maalata kotonakin, mitä ehdin. Sitten innostuin posliininmaalauksesta ja menin Kirsti Rajakallion vetämälle kurssille. Hurahdin siihen ihan täysin. Siinä lajissa tällainen hätäinen ihminen oppi pitkäjänteisyyttä.
Posliininmaalauksesta juontuu myös Katajan ura opettajana.
–Rehtori Leea Keto soitti kysyi 2002, tulisinko opettamaan posliininmaalausta, kun entinen opettaja oli muuttanut muualle. Päätös piti tehdä siinä hetkessä ja emmittyäni lupauduin. Aloitin yhden ryhmän Vimpelissä. Meillä oli karjaakin vielä silloin ja mahdoin haista lehmille ja AIV-rehulle, Kataja nauraa.
Seuraavana vuonna hän otti ryhmän myös Lappajärveltä, sitten seurasivat Evijärvi, Kortesjärvi, Vimpelin toinen ryhmä ja lopulta kuvataideopetus.
–Laitoimme lehmät pois 2004 ja 2009 aloitin ryhmät myös Alajärvellä.
Tunnelmia taiteen kesäkurssilta
Muu elämä ensin, sitten vasta taide
Kataja kertoo nuorempana haaveilleensa kuvataiteen opiskelemisesta.
–Se oli kuitenkin tuhoon tuomittu ajatus, ei tästä vain voinut lähteä. Kaustisella ja Seinäjoella olen käynyt kursseilla oppia ja inspiraatiota hakemassa. Jos olisin voinut tehdä mitä eniten halusin, olisin vain maalannut, mutta järjestys oli aina selvä, muut työt ensin. On tässä kuitenkin maalatakin ehtinyt. Teoksia on kertynyt kotona joka paikka täyteen. Joskus maalaan vanhojen pohjien päälle, jos en ole jälkeen tyytyväinen. Maalaaminen vain on niin ihanaa. Opetusryhmistäkään en ole vielä osannut luopua, vaikka eläkeikä tuli jo täyteen.
Vaihtelunhaluisena Kataja on maalannut monella tyylillä ja tekniikalla. Hän käyttää palettiveistä, yhdistää akryyli- ja öljytekniikkaa samalle kankaalle tai sekatekniikoita, joissa käytetään esimerkiksi lasihelmiä, maalin roiskimista ja suihkepulloa. Tällä hetkellä akvarelleja syntyy talviaikana keittiössä, muuta taidetta kesäisin navetta-ateljeessa. Inspiraatio syntyy usein pyörälenkillä: ”minäpä kokeilen sitä…”.
KATAJAN teoksia kuudelta vuosikymmeneltä on esillä Villa Väinölässä lokakuun ajan otsikolla Palasia. Runsas ripustus sisältää luontoaiheita, ihmishahmoja, abstraktia tuotantoa ja maalattua posliinia.
–En ole ollut kovin aktiivinen näyttelyiden pitäjä, mutta Päivi (Haapaniemi) sai minut houkuteltua. Perjantaina 20. lokakuuta olen täällä taiteilijatapaamisen merkeissä kello 17–19. Toivottavasti silloin moni lähtisi katsomaan teoksia ja juttelemaan, Kataja toteaa.
