Lappajärven Karvalassa on perjantaina 6. lokakuuta juhlahumua kun Suomen suurin mattojen valmistaja tempaisee avoimien ovien merkeissä. Tapahtuma on osa viisikymmentävuotiaan yrityksen juhlavuotta. Ovet ovat avoinna kello 9-15. Toimitusjohtaja Harri Viita-aho lupaa päivään monenlaista mielenkiintoista ja mukavaa.
– Kävijöillä on mahdollisuus tutustua tuotantotiloihin, siellä selviää kuinka matot valmistuvat. Koko päivän on myös täytekakku- ja kahvitarjoilu.
– Oleellinen osa päivää ovat rajut synttäritarjoukset, mattoja on myynnissä jopa yhdeksänkymmenen prosentin alennuksella.
Avoimet ovet kuuluu osaltaan Suomalaisen työn liiton ohjelmaan.
– Lokakuun ensimmäinen viikko on teemaltaan ”Tervetuloa meille”, eli tapahtuma on osa kyseistä teemaa.
Päivän aikana on esillä myös juuri päättyneen mattojen suunnittelukilpailun voittaja, Laura Krekulan suunnittelema, villasta kudottu matto.
– Voitto ratkesi tämän syksyn Habitare-messuilla, ja matto tulee osaksi mallistoamme.
Kuluva vuosi on ollut 32 henkeä työllistävälle VM Carpetille kohtuullisen hyvä, vaikka viime vuoden myyntiin ei ylletä.
– Rakennusalan laskusuhdanne näkyy meilläkin. Silti esimerkiksi erilaiset projektit kuten julkiset tilat, hotellit ja päiväkodit vetävät hyvin.
– Viennin osalta eniten mattoja menee Yhdysvaltoihin. Ulkomaan kauppa muodostaa liikevaihdostamme vajaat kymmenen prosenttia.
Kuluvan vuoden ykkösmatto on ollut sileä nukkamatto Basaltti.
– Kyseessä on matto missä yhdistyvät aukileikattu nukka sekä lenkkinukka. Yhdistelmä synnyttää maton pehmeään pintaan miellyttävää eloisuutta.
VM Carpetin tarina alkoi vuonna 1973, kun Harri Viita-ahonjo edesmennyt isä Arto perusti yrityksen.
– Isä oli kehitellyt ideaa mattokutomon käynnistämisestä jonkin aikaa. Tilaisuuden auettua hän päätti ostaa kolme kutomakonetta ja siirtyä TVH:n palveluksesta yrittäjäksi.
– Pian myös Aila-äitini liittyi mukaan yrityksen toimintaan, työt pankin palkkalistoilla saivat jäädä.
Naapurin navetassa toimintansa aloittanut lappajärveläisyritys sai todellisen onnenpotkun vuonna 1975. Tuolloin Viita-aho suunnitteli tulevaa yrittäjäystävänsä Harri Kujalankanssa.
– Isä oli kuullut, että Ruotsista sai matonkuteita, mutta hän ei osannut kielitaidottomana soittaa sinne. Niinpä Harri tarttui luuriin.
Koska tuohon aikaan ei ollut kunnollisia numeropalveluja internetistä puhumattakaan, oli oikean numeron löytäminen hankalaa.
– Ensimmäinen soitto meni nimismiehelle, joka ei luonnollisesti myynyt matonkuteita. Hän kehotti kuitenkin soittamaan Ikealle.
Ikeaan soittanut Kujala sai kuulla, ettei yritys myy kuteita, mutta ostaa kyllä mattoja.
– Puhelu käännettiin ostoasioista vastaavalle, jota kiinnosti tietää pystyvätkö miehet toimittamaan riittävästi mattoja. Tähän vastaus oli luonnollisesti myönteinen, vaikka heillä ei ollut hajuakaan miten isosta kaupasta on kysymys.
Puhelun jälkeen epäileväiset miehet etsivät tietoja Ikeasta miettien, mahtaako asiakkaalla olla riittävästi maksukykyä. Pian selvisi, että kyseessä oli jo silloin todella suuri yritys, minkä tarpeita ei muutamalla kutomakoneella tyydytetä.
– Sopimus Ikean kanssa synnytti pitkäaikaisen yhteistyön. Parhaimmillaan työllistimme 1970- ja 1980-luvuilla noin 350 henkilöä, joista suurin osa oli kotityöntekijöitä.
Tilauksen suuruutta kuvaa, että Ruotsiin lähti joka viikko jopa kymmenentuhatta mattoa, mikä oli tuohon aikaan todella jättimäistä.
– Muistan kuinka joskus hypimme rekan konteissa olleiden mattoja päällä saadaksemme ne menemään pienempään tilaan. Matoille oli niin kova kysyntä, että mukaan piti saada mahdollisimman paljon tavaraa.
VM Carpetin yhteistyö Ikean kanssa kesti 1980-luvun puoliväliin saakka, milloin ulkomaankaupan osuus oli suurimmillaan 95 prosenttia.
– Ikean päätettyä siirtää tilauksensa halvempiin maihin, ilmoittivat he siitä reilusti etukäteen. Tämä antoi meille mahdollisuuden kartoittaa rauhassa muita kuvioita.
– Tuo oli hetki, kun kotimaan kauppamme kipusi ulkomaankauppaa suuremmaksi. Erittäin merkittäväksi kotimaiseksi yhteistyökumppaniksi nousi tuolloin Anttila. Kotimaan kauppa onkin tuosta lähtien ollut toimintamme kivijalka.
Tomi Olli
